20. marraskuuta 2012

Uusi blogiaika alkoi

Kuten tätä edeltävän postauksen päivämäärästä ja blogin salasanallisena olosta voi päätellä, on Nurjimuksen Luolan aika tullut päätepisteeseensä.

Nyt on aika aloittaa uusi tarina, Memoirs of Micci.


P.S. Suurin osa kuvista täällä vanhassa blogissa ei näy, mikä johtuu siitä, että palvelinta, missä kuvat olivat, ei enää ole. Kuvat ovat kyllä edelleen tallessa omalla koneellani, mutta niiden takaisin laittamiseen menisi iäisyys. Keskityn mieluummin uuden blogin kirjoitteluun.

4. huhtikuuta 2012

Loma alkaa, shortsit jalkaan

Jippii, pääsiäisloma alkoi tänään! Kevätfiiliksissä auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta vetäisin aamulla jalkaani shortsit. Ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen, itse asiassa. Koskaan aiemmin en myöskään ollut käyttänyt shortsien kanssa sukkahousuja, mutta koska näin kerran eräällä kollegallani sellaisen yhdistelmän ja tykästyttyäni siihen miltä se näytti, päätin tänään kokeilla samaa. Vähän niin kuin olisi hameessa, mutta ei tarvitse varoa miten päin istuu tai heiluu. Jännää. Asusteena uusi kallohuivi.

Höpötti halusi kovasti osallistua kuvauspuuhiin.

Ja nyt valmistautumaan Iron Sky -leffaan lähtöä varten. Kuvia luvassa myöhemmin.

3. huhtikuuta 2012

Nurjimus jumitus

Melkoista jumitusta ollut elo tässä taas vaihteeksi. Töiden lisäksi ei paljon muuta ole saanut aikaiseksi tehdä, kuin pelailla Star Warsia ja lueskella A Song of Ice And Firea - niin ja käydä salilla, mistä kyllä nautin todella paljon, etenkin uuden saliohjelman myötä. Vaatepuolella inspiraatio on vielä vähän hukassa, mutta hiljalleen se alkaa taas löytyä samaa tahtia lumien sulamisen myötä. Melkoisesti niissä kyllä vielä on sulamista ainakin täällä päin Suomea, kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä. Asu on yksi lempijumituksistani tällä hetkellä, sellainen joka on helppo kiskaista aamulla niskaan, jos ei muuta keksi. Purppuraisen neulejutun tilalla toimii välillä muutamia muitakin vaatekappaleita, kirkkaansinisiä ja mustia, perustan kuitenkin pysyessä muuttumattomana. Samoin koruja tulee myös vaihdeltua ja joskus lisättyä asuun jonkin huivinkin.


Kun syksyllä ostin nuo prätkäsaappaat, haaveilin niiden vielä joku päivä olevan hienosti ajan patinoimat ja elämää nähneen näköiset. Viime viikkoina tuo haave on alkanut hiljalleen toteutua, sillä kävelytiet ovat täynnä rapaa, tomua ja osin sohjoa, ja kengät todella ovat koetuksella. Olen toki hoitanut saapaksia säännöllisesti, mutta joka päivä töistä tullessa ne ovat taas ihan yhtä pahassa kunnossa kuin ennen plankkausta ja puunausta. Toivottavasti ne rankoista olosuhteista huolimatta jaksavat palvella vielä pitkään. Kumpparit olisivat varmasti järkevimmät jalkineet tällä hetkellä, paitsi että aamuisin en taatusti pysyisi niillä pystyssä, koska kadut ovat silloin vielä paikka paikoin jäässä.

Kamerasta löytyi vielä toinenkin asukuva, josta vain en kaikelta jumitukseltani ollut saanut aikaiseksi postata. Syksyinen nahkamekkolöytö sai viime torstaina parikseen valkoisen röyhelöpaidan, ja kokonaisuus toimikin mielestäni oikein mainiosti.


Huomenna Iron Sky!

22. maaliskuuta 2012

Jokakeväisen vaatekriiseilyn lähteillä

Viimeksi valittelin inspiraation puutetta pukeutumisessa. Sama homma jatkuu edelleen, vaikka tänään olenkin aikas tyytyväinen asuvalintaani. Musta parhausmekko ei koskaan ole huono vaihtoehto. Varsinkaan ryyditettynä ah-niin-violeteilla asusteilla.


Tällä hetkellä olen kovasti innostunut erilaisista korvakoruista, vaikka ne kyllä pitkän tukan kanssa tuppaavat piiloutua, jos hiuksia pitää auki. Ja minähän yleensä pidän, koska en oikein tunne oloani kotoisaksi tukka kiinni. Aina välillä olen kuitenkin harjoitellut pitämään ponnaria tai jopa jonkin sortin nutturaa, mutta ainakaan vielä ei siedätyshoito ole kunnolla tepsinyt. Mulla on jotenkin aina sellainen kumman alaston ja "jotakin puuttuu" -olo, jos hiukset ovat kiinni. Niinpä ne saivat tänäänkin olla auki, ja korvakorut joutuivat tyytymään satunnaiseen pilkahteluun kutrien välistä.

Dagens killuttimet olivat tällaiset:


Mietin tuossa tänään kotiin kävellessä, että mulla taitaa joka vuosi olla pukeutumisinspiraatiopula [hah, mikä ihana sanahirviö] tähän aikaan keväästä. Yksi suurimmista syistä on se, että vaatteiden valinta on säiden vaihtelun takia hankalahkoa. Aamulla on pakkasta ja iltapäivällä taas plussaa ja loskaa joka paikassa, ja aurinkokin saattaa näyttäytyä, joten aamuisessa vaatetuksessa tulee usein kuuma. Kerrospukeutuminen olisi varmaan paras ratkaisu tähän aikaan vuodesta, mutta se ei oikein ole mun alaani. Tänään tosin mulla oli aamulla lämmikkeenä neuletakki, jonka meinasin pakata laukkuun töistä lähtiessä. Ulkona satoi tuolloin kuitenkin taivaan täydeltä räntää eikä sää muutoinkaan mieltä ylentänyt, joten neuletakkia tarvittiin taas. Monina muina päivinä tilanne on kuitenkin ollut toinen.

Toinen syy alkukeväiseen pukeutumiskriisiin piilee siinä, että aivot ovat jo - muotilehtien ja nettikauppojen kivasti avustamina - kevääseen virittämät, mutta säätila ei ihan vielä salli ideoiden toteuttamista käytännössä. Ja monta kertaa käy sitten niin, että niitä hienoja oivalluksia ei sitten enää säiden lämmettyä muista...

20. maaliskuuta 2012

Sinisen salakavala paluu

90-luvulla kuljin monta vuotta sinisissä - lähinnä kirkkaissa koboltin ja sähkönsinisen sävyissä. Joskus jopa koko asu saattoi olla sininen, mutta yleensä yhdistin sinisiin lemppareihini mustaa, harmaata tai valkoista. Omistin sähkönsinisen villakangastakinkin. Kun sininen innostukseni lopulta päättyi muutamia vuosia ennen vuosituhannen vaihdetta, kuvittelin saaneeni sen verran suuren yliannostuksen kyseistä väriä, etten enää koskaan siihen palaisi. No, hiljalleen sininen on kuitenkin hiipinyt takaisin vaatekaappiini, kuten blogissanikin on joskus näkynyt. Sävyvalinnat ovat edelleen samoja kuin varsinaisena täti Sinisenäkin, eli vahvuutta ja kirkkautta pitää olla. En kuitenkaan voisi enää kuvitella pukeutuvani kokosinisiin, tosin esimerkiksi mekko voi olla kokonaan kyseistä väriä. Tänä keväänä sinistä taas löytyy kaupoista enemmän kuin pitkään aikaan, ja lauantaina kaupungilla ollessamme ostimme tyttäreni kanssa molemmille sähkönsiniset pöksyt. Henkkamaukasta ovat he ja maksoivat vain kympin. Sillä hinnalla ei haittaa, vaikka pian jo kyllästyisin niihin.



Mulla on tällä hetkellä jonkinlainen inspiraatiopula pukeutumisessa. Niinpä en ensin meinannut keksiä oikein mitään asukokonaisuutta uusien housujeni ympärille. Mustaahan se luonnollisesti tuli olla, sen verran oli itsestään selvää. Sitten mietin, että joku vähän pidempilinjainen yläosa voisi olla hyvä ratkaisu, koska sillä saisin hieman vaimennettua kirkkaansinisten housujen dominoivuutta. Niinpä yläosaksi valikoitui lopulta repalereunainen ohut neuletakki, jonka alle puin ihan tavallisen, mustan trikoopaidan.

Yleensä jos käytän jotain väriä mustan kanssa, pyrin lisäämään samaa värimaailmaa myös jonkin yksityiskohdan muodossa. Tuo lisäväriläikkä voi löytyä esimerkiksi sukkahousuista, huivista tai kaulakorusta, aika usein meikistäkin. Tarkkasilmäinen saattaa tuosta yllä olevasta kuvasta huomata korvistani roikkuvan jotain siniseen häivähtävää. Sinisillä kivillä koristellut korvikset vaan valitettavasti ovat sen verran heiluvaa sorttia, että niiden ikuistaminen kuvaan oli lähes mahdoton tehtävä. Olisi pitänyt laittaa ne johonkin pöydälle kuvattavaksi. Jos vain olisin viitsinyt kaivaa kameran taas uudelleen esiin. Ja koska en viitsinyt, saamme tyytyä hieman heilahtaneeseen otokseen, joka kyllä kertoo ihan tarpeeksi hyvin millaisista roikuttimista on kyse. Ai niin, sinistä mulla oli myös silmissäni, nimittäin sähkönsininen rajaus alaluomella.


Aika nätit ovat kyllä, ja tulevat varmasti kesällä killumaan korvissani monenlaisen mekkoasun koristeena.

13. maaliskuuta 2012

Shrug

Aina välillä kaipaan käsivarsille suojaa ja lämmikettä, mutta alle ei tee mieli pukea enempää kerroksia. Mitkään neuletakit tai jakut eivät myöskään tunnu hyviltä vaihtoehdoilta. Ne peittävät asua liikaa tai tekevät yleisilmeen jollain muulla tavoin raskaaksi. Ratkaisu tähän pieneen pulmaan olikin lopulta yllättävän yksinkertainen. Lyhyt neulebolero toimii täydellisesti lämmittämässä käsivarsia peittämättä alla olevaa vaatetta liikaa alleen ja säilyttäen kokonaisuudessa kauniit mittasuhteet. Samalla bolerolla saa asuun hieman erilaista ilmettä. Ainakin minun malliselleni loistava vaatekappale.


Tänään päälläni olevan mustan lisäksi olen hommannut (yllättäen eBaystä) myös pitsineuleisen mustan yksilön sekä kaksi violettista boleroa, pitkähihaisen (samanlaisen kuin tämä musta) sekä lyhythihaisen pitsineuleisen kesää varten.


Tuo suomen kielen sana 'bolero' on kyllä tosi tyhmä, vaikka tiedänkin mistä se on peräisin. Englannin vastine 'shrug' on jotenkin paljon kivempi ja kuvaavampi. Pitäisikin keksiä joku uusi termi suomeksi. Olkatakki? Olkaus? Öööh.. ainakin mulla lyö ihan tyhjää. Keksisiköhän joku teistä paremman?

12. maaliskuuta 2012

Se musta jakku

Sinne se loma sitten meni, sisätiloissa sairastellessa. No, sainpa ainakin levättyä! Hieman oli hankala aamulla orientoitua taas töihin, mutta siitä se sitten taas lähti. Ihan täysin en vielä tunne itseäni terveeksi, mutta sen verran hyväksi kuitenkin, että kävin töitten jälkeen salilla. Ja se piristikin kivasti sekä ruumista että mieltä.

Sitten vähän vaateasiaa...

Joku aika sitten mainitsin löytäneeni vihdoin mustan perusjakun, joka sekä mahtuu hihoista että istuu myös vyötäisiltä. Olen käyttänyt jakkua jo muutaman kerran, mutta nyt sain viimein aikaiseksi ihan kuvatakin sen. Eipä tässä vaatekappaleessa sinänsä mitään erikoista kyllä ole, ihan tuollainen perusjakku se vain on. Ja sellaisenaan juuri täydellinen vaatevaraston peruspilari. Seppälästä on kotoisin tämä yksilö, muillekin hihaongelman parissa painiville tiedoksi.


Koko asussakaan ei ole mitään kovin ihmeellistä, mutta eipä siinä tällaisena tavallisena maanantaina oikeastaan tarvitsekaan olla.

Ihana muuten, kun ei enää ole hirmuisen kylmä, ja lumetkin hiljalleen sulaa!