Dumdidumdum

Moi taas pitkästä aikaa!

Hieman aiottua pidemmäksi lipsahtanut blogitauko alkaa hiljalleen päättyä, ja lähiaikoina olisi aikomus kertoilla hieman tarkemmin, mitä tässä parin kuukauden aikana on oikein tullut puuhailtua.

Ensin kuitenkin yritän saada blogin ulkoasun toimimaan, sillä ainakin uusimmassa Firefoxissa tuo pohja käyttäytyy hyvin omituisesti. Saattaa myös olla, että vaihdan ulkoasua ihan kokonaan, sillä nyt siihen olisi oiva tilaisuus.

Vi ses...

//EDIT// Uuden ulkoasun fiksaamisessa ei sitten mennytkään pitkään, sillä löysin aivan ihanan, Itkupillin laatiman pohjan nimeltään "Lady in Black". Mitäs mieltä siellä päässä ollaan?

Dressember!

Törmäsin juuri lärvikirjassa hauskaan pukeutumishaasteeseen ja ajattelin jakaa sen teidänkin kanssanne. Haaste on nimeltään Dressember, ja nimensä mukaisesti siinä on tarkoituksena viettää koko joulukuu pukeutuneena mekkoihin. Tosi hauska ja mielenkiintoinen idea - ainakin minä aion osallistua!

Dressember Facebookissa

Meillä on alkamassa ensi viikolla kylppäriremontti, minkä vuoksi joudumme asustamaan niin sanotusti evakossa ainakin kaksi ja puoli viikkoa. Voi olla, että pukeutumisesta ei muodostu tuona aikana kovinkaan inspiroivaa ja monipuolista. Ehkä tämä haaste auttaakin asiassa, sillä mun ei tarvitse ainakaan raahata mukaan yksiäkään housuja.

Militantan liikuntamietteitä

Nyt se sitten olis talvi. Olikin jo mukavasti unohtunut, miten mukavaa talviautoilu on... Niinpä päätin tässä, että reippaasti kävelen töihin aina kun vain keli sallii, eli jos ei sada tai tuule liikaa tai ei ole hirmuisen kova pakkanen. Kaikki Suvantosillan yli kovalla tuulella ja pakkasella kulkeneet saattanevat ymmärtää miksi. No joo, itse asiassa tuo kävelypäätös ei kuitenkaan oikeasti liittynyt talviautoiluun, sillä aika pieni vaiva se lumen putsailu auton päältä ja lämmitystolppaan iskeminen kuitenkin on [varsinkin kun Shan on siinä(kin) asiassa ihanan auttavainen]. Varsinainen syy on se, että yritän saada itseni edes jollakin lailla liikkumaan nykyistä enemmän. Ärsyttää olla tällainen muffini, Nelliinan ihanaa termiä lainatakseni. Mutta en vaan saa raahattua persustani töitten jälkeen mihinkään salille tai uimahalliin, vaikka kovasti on ollut tarkoitus. Joogannut olen välillä kotosalla, mutta sekin on usein vähän hankalasti toteutettavissa, pitäisi nimittäin saada olla aivan yksin. Niinpä ajattelin aloitella tuolla töihin ja takaisin kävelyllä. Siksi oikeastaan ostin ne prätkäsaappaatkin. Toivon mukaan saisin taas jossain vaiheessa liikuntaa mukaan päiväohjelmaani muussakin muodossa, mutta kahtellaan...

Tänään opetin tällaisessa militantta-asussa. Aikomus oli ottaa jotkin korkkarit sisäkengiksi mukaan töihin, mutta enpä sitten muistanut pakata niitä laukkuun. Ne olisivat tuoneet vähän naisellista kontrastia, mutta eipä tuo pahalta taida näyttää prätkäsaappaidenkaan kanssa. Muistelin muuten tuon jakun olevan pidempi, kun suunnittelin asua illalla. Aamulla sitten pukiessani huomasin, että jakun ja farkkujen väliin jääkin jokunen sentti tyhjää tilaa, mikä näytti todella tyhmältä, mutta en enää ehtinyt vaihtaa toista alaosaa. Niinpä vetäisin vain "hätäratkaisuna" jakun alla olevan topin farkkujen päälle, mikä toimikin huomattavasti paremmin.

Ei pöllömpää

Jee, se olisi taas viikonloppu! Tästä viikonlopusta tekee vieläkin kivemman se, että rakas ystäväiseni saapuu käymään Joensuussa. Aivan mahtavaa nähdä taas, sillä viime kerrasta on ihan liian pitkä aika.

Mutta sitten varsinaiseen postausaiheeseen. Bongasin tuossa jokin aika sitten Monkin nettisivuja selaillessani neuleen, joka mun oli aivan pakko saada. Koska pöllöt. Ne vaan on niin hienoja! Ja tarvitsin mä kyllä uuden neuleenkin talven kylmyyttä karkoittamaan.

Ihana rentoiluneule, eikä kaipaa edes koruja, kun tuo pöllöarmeija on sen verran näyttävä.

Owls, everyone is fond of owls..

Vähän niinku Versacee

Kuten varmasti koko blogosfääri tietää, tänään niitä Versace for H&M:n luomuksia sitten pääsi hamstraamaan itselleen. En oikeastaan ole lämmennyt yhdellekään aiemmista vierailevien tähtien kokoelmista henkkamaukalla, vaan ne kaikki jäivät jotenkin sellaisiksi "aijaa, ok, no just" -tyyppisiksi jutuiksi. Yhden Madonnan suunnitteleman vaatteen olen kyllä omistanut, sellaisen mustan, silkkisen, kimonohihaisen mekon. Se oli nätti siihen asti, kun erehdyin pesemään sen, krhm.

Niin, mites sitten tämä Versace?

Tuosta kuvasta voi ehkä päätellä olennaisen.

Ainakin kokoelma herätti mussa tunteita eikä jäänyt vain sellaiseksi "aijaaksi". Mutta ihastuksen sijaan koen vaatteita katsoessani lähinnä yökötystä ja vastenmielisyyden tunteita. Miksi kaikki pitää tunkea yhteen? Miksi hieno nahkavaate pitää pilata hirveällä määrällä kultakoristeita? No, koska se on Versace. Esimerkiksi tuossa yllä "päälläni" olevassa mekossa on mielestäni nätti tuo mustakuvionen kangas. Miksei koko mekko olisi voinut olla siitä tehty? Ehkä en vain ymmärrä.

Yhden vaatteen olisin kokoelmasta voinut ottaa, tosin napit olisin vaihtanut hopeisiksi:

Melkoinen pikkujoulumekko se kyllä olisi, mutta eipä niitä enää olisi ollut edes jäljellä. Harmi - tai sitten ei. Muutenkin Versacen mallisto on ilmeisesti miellyttänyt suurta yleisöä, sillä monet vaatteet näyttivät olevan jo loppuunmyytyjä. Myös se miesten pinkki puku. Toivottavasti eräs tuntemani nuori herra ehti saada omansa! ;)

vaatekuvat täältä

Lahjuksia kerrakseen

Meillä oli Shanin kanssa tänään eräänlainen ennakkojoulu. Päätimme nimittäin hankkia toisillemme (tai ehkä paremminkin kumpikin itsellemme) joululahjat vähän etukäteen. Jouluaattona lahjojen saaminen ei ole niin tärkeää, ja kun molemmilla oli jotain, mitä oikeastitodellajavälttämättä tarvitsee, niin ajattelimme hoitaa asian heti alta pois.

Tämän vuoden joululahjani on uusi näyttö, Acerin 24-tuumainen laajakuvasellainen. Olin jo pitkään haaveillut isommasta näytöstä, ja nyt mulla sitten on sellainen! Ennen näytön hakemista postista pistäydyin kuitenkin töitten jälkeen kenkäkaupassa, sillä olin päättänyt hankkia talvea varten prätkäsaappaat. Sopivat yksilöt - nahkaisina ja ihanan lämpimällä vuorilla varustettuina - löytyivät Biancosta. Saappaat pääsivät heti käyttöön, sillä vaihdoin koko päivän palvelleet Thelmani niihin jo kaupassa ja kävelin ne jalassani kotiin. Ovat kyllä kuin unelmat kävellä! Vielä ne ovat vähän uutuuttaan turhan kiiltävät, enkä malta odottaa, että ne siitä vähän käytössä kolhiintuvat. Tällaisiin saappaisiin sopii jotenkin sellainen hieman maailmaa nähnyt olemus parhaiten.

Niin, ja uusi näyttö! Pitäähän sekin toki esitellä.

Ja mikäs peli se siellä..?

Kyllä nyt kelpaa wowittaa! Eli kyllä, pelaan sitä edelleen, vaikka pidinkin tuossa loppukesästä vähän taukoa. Ensi kuussa kuitenkin ilmestyy toinen peli, jota alamme pelata yhdessä Shanin kanssa, nimittäin Star Wars The Old Republic. Jo ensi viikonloppuna pääsen hieman tyypittämään peliä muiden ennakkotilaajien kanssa. Jei! En kyllä aio senkään jälkeen jättää WoWia, sillä siihen on tulossa pian uusi patch. Tällä hetkellä levutan shamaania nimeltään Galdriman [se on miespuolinen trolli!] saatuani juuri warlockin (Galdriocka) ja sitä ennen warriorin (Galdrior) täysi-ikäisiksi. Mulla on nyt siis kuusi levelin 85 hahmoa, joista kuitenkin edelleen keskityn eniten maagiini ja esikoiseeni Galdrinaan, eli raidailen välillä killan kanssa ja sen sellaista. Shanin lahja kuuluu myös peliosastoon. Hän halusi itselleen Assassin's Greed Revelations -pelin XBoxille - ja sitähän tuo tuossa nyt pelailee.

Ai niin, päivän asunkin voisi vielä esitellä. Tässä uusien prätkäsaappaiden kanssa:

Tuo valo keskellä kuvaa tuli kirkasvalolampusta, höh.

Tämän merinovillaisen mekon ostin jo parisen kuukautta sitten Ebaystä, mutta se ei ole vielä aiemmin päässyt blogiin asti. Mekko oli mulla mukana myös Biskops-Arnön reissulla, missä se palvelikin mainiosti. Asulle saa helposti uutta ilmettä vaihtamalla sukkahousuja ja alla olevaa paitaa. Tänään kuitenkin täysmustissa.

Rakas wanha tyyli

Tänään oli vaihteeksi sellainen fiilis, että piti saada pukeutua pitkiin helmoihin, kokomustaan ja vähän viktoriaaniseen asuun - eli wanhaan perusmiccityyliin.

Tyyli tuntuu edelleen siltä omimmalta, vaikka pukeudun myös muunlaisiin vaatteisiin. Itse asiassa tänään mietinkin, miksi käytän nykyään tällaisia asuja niin harvoin.

Mitään yksiselitteistä syytä en keksinyt, mutta luulen, että yhtenä vaikuttavana tekijänä toimii blogosfääri ja blogit joita seuraan. Suuri osa niistä on ruotsalaisia, eikä kellään näistä bloggareista ole lähellekään samanlainen tyyli kuin itselläni. Eikä monella suomalaisellakaan bloggarilla, joita seuraan aktiivisesti. Toisena syynä uskon olevan kaikki ne muotilehdet, joita luen säännöllisesti. Niistä on helppo ammentaa ideoita pukeutumiseen, vaikka en koskaan suoraan mitään kopioikaan. Enkä varmasti pue päälleni mitään sellaista, mikä ei miltään osalta tunnu omalta. Rajoja on kuitenkin kiva välillä rikkoa, kuten totesin edellisessä postauksessakin esitellessäni uudet, harmaat farkkuni.

Mutta taustalla on selvästi muutakin kuin ulkopuoliset vaikutteet. Lopulta tunnustin nimittäin itselleni, että ajatusmaailmassanikin on viime vuosina tapahtunut muutoksia mitä tulee pukeutumiseen ja tyyliin. Tätä voisi kutsua kai jonkinlaiseksi vanhenemiseksi, sillä en enää mielestäni voi pukeutua ihan samalla tavalla kuin joitakin vuosia sitten, lähestynhän jo kovaa vauhtia neljättä vuosikymmentä. Muutos on kuitenkin (ainakin vielä) melko lievä ja se on tapahtunut hitaasti ja vähitellen, koskien lähinnä arki- ja työpukeutumista. Juhlat ovat sitten asia erikseen. Yksi seikka, missä tämä ajatusmaailmassani ja ulkomuodossani tapahtunut muutos näkyy selvästi on hiustenvärin pehmentyminen tämän vuoden aikana korpinmustasta tummaksi ruskeaksi (käyden välillä ehkä liiankin vaaleana ja punertavana). Kova musta väri ei enää tuntunut sopivan mulle niin hyvin kuin ennen, ja samaa pehmentymistä on ilmiselvästi tapahtumassa myös pukeutumisrintamalla. En kuitenkaan ajatellut pehmentyä tästä enää kovin paljoa lisää, vaan se oma tyyli tulee aina olemaan siellä taustalla, sitten vanhana mummonakin! Tai niin ainakin tällä hetkellä luulen - ja toivon.

Lopuksi vielä yksi asiaan täysin liittymätön juttu. Löysin nimittäin melkoisen etsinnän jälkeen uuden luomiväripaletin. Mulla on vastaava Maybellinen neljän värin paletti myös pinkkisävyisenä, mutta tämä lähinnä harmahtavia violetinsävyjä sisältävä setti on kuin omiaan korostamaan silmiäni talvella, jolloin meikki saa olla vahvempi. Ruskeat sävyt sopivat mulle vain harvoin, sillä ne ovat yleensä liian keltaisia tai lämpimiä. Joitakin hyviä sävyjä olen kyllä löytänyt, mutta jotenkin pelkät ruskeat saavat mut näyttämään vaisulta. Niinpä ne ovat jääneet lähes käyttämättä. Tämä uusi paletti on tarpeeksi viileä ja vahvasävyinen olematta silti liian voimakas. Tykkään!