Bildfrossa från resan till Biskops-Arnö (elikkä paljon kuvatuksia reissusta)

No niin, reissupostausta pukkaa!

Matka oli suurin piirtein samanlainen kuin viimekin vuonna. Kurssiohjelma oli lähes sama kuin edellisenkin kerran, maisemat tuttuja, ruoka yhtä hyvää kuin viimeksi... niin, suurin ero oli matkaseura eli eri opiskelijat. Viikkomme Ruotsissa, tunnelmallisella Biskops-Arnön saarella ja sen ympäristössä oli joka tapauksessa onnistunut ja kaikki tuntuvat hieman kaipaavan sinne takaisin.

Biskops-Arnö on saari Mälarenilla, lyhyen matkan päässä Tukholmasta (n. 60 km) ja Uppsalasta (n. 40 km), ja siellä sijaitsee Nordens Folkhögskola Biskops-Arnö. Syksy oli juuri parhaimmillaan ja puut puettuina kauniisiin syysväreihin, joten maisemat hivelivät silmää. Säätkin olivat ihan mukavat, sillä kunnollista sadetta ei saatu niskaamme lainkaan. Parina päivänä oli ihan pelkkää paistettakin. Ja sitä usvaa, mistä itse pidin kovasti.

Viime vuonna opiskelijamme antoivat saarelle nimen Kärleksö, Rakkauden saari. Suurimpana innoittajana tuolle nimitykselle olivat lukuisat lyhdyt, joita saarella on. Myös yleisellä tunnelmalla - atmosfäärillä - ja ehkä joillakin muillakin seikoilla oli osuutensa asiaan...

Kurssiohjelmaan kuuluu vuosittain veneretki Mälarenilla. Viime vuonna emme kuitenkaan päässeet veneilemään, sillä järvi oli jäässä jo näin aikaisin. Tänä vuonna sain nauttia järvimaisemista kahteen kertaan, sillä ensin maanantaina lähdin mukaan hakemaan venettä Sigtunasta (josta kerron vähän myöhemmin) ja lisäksi olin mukana veneretkellä myös perjantaina.

Taustalla venerouva Albertina.

Kapten Micci

Veneenhakureissumme kesti yli neljä tuntia, joten siinä ehti nähdä monenlaista maisemaa. Aurinkokin viimein ilmaantui lähestyessämme määränpäätämme.

Biskops-Arnön saaren edustalla näin joutsenen. Onneksi se ei kuitenkaan tainnut olla yksinäinen, sillä muutaman sadan metrin päässä uiskenteli ilmeisesti joutsenherran puoliso heidän yhteisen poikasensa kanssa.

Ehdoton lempipaikkani Biskops-Arnön saarella on vanha 1200-luvulta peräisin oleva goottisali, joka kauan sitten toimi saarella asustavan piispan olohuoneena. Nykyisin siellä järjestetään mm. häitä (*wink*, Shan).

Tiistaina meillä oli retkipäivä. Vierailimme ensin Skoklosterin linnassa, minkä jälkeen vietimme iltapäivää Ruotsin vanhimmassa kaupungissa, Sigtunassa.

Skoklosterin linna järveltä päin (otin kuvan maanantaisen veneilyn aikana)

Sigtuna on aivan mahtavan tunnelmallinen pikkukaupunki, jossa on vain 9000 asukasta. Lisäksi se sijaitsee lähellä Tukholmaa ja Arlandan lentokentällekin on vain 20 kilometrin matka. Voisin muuttaa sinne koska vain!

Sigtuna on myös Elsa Beskowin Täti Ruskean ja muiden tarinan Tant Grön, tant Brun och tant Gredelin hahmojen kotikaupunki. Niinpä siellä on myös kahvila nimeltään Tant Brun, jonka edustalla itse Täti Ruskea pönöttää. Itse talo on 1600-luvulta ja matala kuin mikä, joten päätään kannattaa varoa sisään mennessään. Kaikki kahvileivät ovat kahvilanpitäjien itse leipomia ja todella herkullisia, joten siellä kannattaa käydä!

Tant Svart och Tant Brun

Keskiviikkona luentojen jälkeen kävimme kävelyllä ympäri saarta, jonka symboli on satoja vuosia vanha jättimäinen tammi, Biskopseken.

Hieman tuon puukiipeilyn jälkeen kollegani huomasi mun saaneen pienen, vihreän ihailijan... Ihan kiva juu, mutta mä kyllä säikähdin sitä ensin, koska en oikein hirmuisesti arvosta mitään önniäisiä. Tavallaan tuo heinäsirkka kävisi kuitenkin vaikka korusta.

Torstaina matkasimme Uppsalaan, missä kävimme viime vuotiseen tapaan yliopiston kirjastossa katselemassa mm. Hopearaamattua, Uppsalan tuomiokirkossa sekä teatterissa. Teatteri-iltamme ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä yksi Mefiston näyttelijöistä oli katkaissut koipensa ja näytös oli jouduttu perumaan. Teatteriin kuitenkin pääsimme, mutta tilalla ollut esitys ei oikein ihastuttanut meitä.


Uppsalan retkestä mulla ei sitten olekaan pahemmin kuvia, sillä kamerastani loppui akku. Pari kuvaa ehdin kuitenkin ottaa anatomisessa teatterissa, joka sijaitsee aivan tuomiokirkon vieressä. Se on siis sellainen paikka, missä ennen muinoin tehtiin ruumiinavauksia asiantuntijoiden katsellessa toimitusta. Pöytää ympäröivien parvien reunat on tarkoituksella tehty niin korkeiksi, että sieltä ei tippuisi alas, jos vaikka sattuisi pyörtymään.

Loppuviikon ajan olinkin sitten ilman kameraa, sillä laturi oli jäänyt kotiin. Ohjelmassamme oli mm. veneilyä ja kävelyretki saarella, ja lauantain vietimme Tukholmassa shoppaillen. Judits Second Handistä teinkin aivan mahtavan löydön, jonka esittelen todennäköisesti huomenna...