Vuosipäivää ja hatutusta

Meillä oli lauantaina Shanin kanssa kuudes vuosipäivä. Emme kuitenkaan juhlistaneet sitä mitenkään erityisemmin, vaan kävimme vain maalaisvierailulla Shanin vanhempien luona, mikä oli kyllä oikein mukavata. Muuten oloilimme vain kotosalla, pelailimme, lueskelimme, katselimme leffoja.. eli sellainen perusviikonloppuhan se oli.

Liekö juuri vuosipäivämme inspiroimana vai muuten vain, tytär piirusteli lauantai-iltana tällaisen taideteoksen:

Tänään mua hatutti aamulla melkoisesti, ihan parissakin eri mielessä. Kuvainnollinen hatutus johtui tietenkin siitä, että taas on maanantai. Mä kyllä viihdyn töissä erittäin hyvin, mutta silti se aloittaminen viikonlopun jälkeen on jotenkin ärsyttävää. Siitäpä se sitten aina kuitenkin muuttuu mukavaksi, kun vaan saa itsensä raahattua työpaikalle ja aloitettua hommat.

Konkreettinen hatutus löytyy päivän asustani. Mä saan aina välillä päähäni (!) käyttää hattua, mitä tapahtuu kyllä valitettavan harvoin, sillä pidän hatuista. Jostain syystä hattu kuitenkin lähes aina unohtuu nimikkohyllylleen, vaikka se tuolla syystuiverruksessa olisi useampanakin päivänä omiaan. Tänään se meinasi tosin lentää päästäkin aamulla, sillä varsinkin sillalla puhuri yltyi melkoiseksi. Kotiin palatessani sää oli sitten muuttunut todella kauniiksi.

Yksi kollegani totesi hatusta tulevan mieleen Clockwork Orange, ja kyllähän siinä vähän sellaiset vibat onkin. Tytär taas totesi hatun häiritsevän häntä, kun se muistuttaa kuulemma Kroisos Pennosen päähinettä, hehe.

Sisävaatekuvaankin jätin hatun, vaikka se ei mulla töissä päässä ollutkaan.

Mustaharmaissa tuli siis vietettyä tämä ei niin harmaa maanantai.