Rakas wanha tyyli

Tänään oli vaihteeksi sellainen fiilis, että piti saada pukeutua pitkiin helmoihin, kokomustaan ja vähän viktoriaaniseen asuun - eli wanhaan perusmiccityyliin.

Tyyli tuntuu edelleen siltä omimmalta, vaikka pukeudun myös muunlaisiin vaatteisiin. Itse asiassa tänään mietinkin, miksi käytän nykyään tällaisia asuja niin harvoin.

Mitään yksiselitteistä syytä en keksinyt, mutta luulen, että yhtenä vaikuttavana tekijänä toimii blogosfääri ja blogit joita seuraan. Suuri osa niistä on ruotsalaisia, eikä kellään näistä bloggareista ole lähellekään samanlainen tyyli kuin itselläni. Eikä monella suomalaisellakaan bloggarilla, joita seuraan aktiivisesti. Toisena syynä uskon olevan kaikki ne muotilehdet, joita luen säännöllisesti. Niistä on helppo ammentaa ideoita pukeutumiseen, vaikka en koskaan suoraan mitään kopioikaan. Enkä varmasti pue päälleni mitään sellaista, mikä ei miltään osalta tunnu omalta. Rajoja on kuitenkin kiva välillä rikkoa, kuten totesin edellisessä postauksessakin esitellessäni uudet, harmaat farkkuni.

Mutta taustalla on selvästi muutakin kuin ulkopuoliset vaikutteet. Lopulta tunnustin nimittäin itselleni, että ajatusmaailmassanikin on viime vuosina tapahtunut muutoksia mitä tulee pukeutumiseen ja tyyliin. Tätä voisi kutsua kai jonkinlaiseksi vanhenemiseksi, sillä en enää mielestäni voi pukeutua ihan samalla tavalla kuin joitakin vuosia sitten, lähestynhän jo kovaa vauhtia neljättä vuosikymmentä. Muutos on kuitenkin (ainakin vielä) melko lievä ja se on tapahtunut hitaasti ja vähitellen, koskien lähinnä arki- ja työpukeutumista. Juhlat ovat sitten asia erikseen. Yksi seikka, missä tämä ajatusmaailmassani ja ulkomuodossani tapahtunut muutos näkyy selvästi on hiustenvärin pehmentyminen tämän vuoden aikana korpinmustasta tummaksi ruskeaksi (käyden välillä ehkä liiankin vaaleana ja punertavana). Kova musta väri ei enää tuntunut sopivan mulle niin hyvin kuin ennen, ja samaa pehmentymistä on ilmiselvästi tapahtumassa myös pukeutumisrintamalla. En kuitenkaan ajatellut pehmentyä tästä enää kovin paljoa lisää, vaan se oma tyyli tulee aina olemaan siellä taustalla, sitten vanhana mummonakin! Tai niin ainakin tällä hetkellä luulen - ja toivon.

Lopuksi vielä yksi asiaan täysin liittymätön juttu. Löysin nimittäin melkoisen etsinnän jälkeen uuden luomiväripaletin. Mulla on vastaava Maybellinen neljän värin paletti myös pinkkisävyisenä, mutta tämä lähinnä harmahtavia violetinsävyjä sisältävä setti on kuin omiaan korostamaan silmiäni talvella, jolloin meikki saa olla vahvempi. Ruskeat sävyt sopivat mulle vain harvoin, sillä ne ovat yleensä liian keltaisia tai lämpimiä. Joitakin hyviä sävyjä olen kyllä löytänyt, mutta jotenkin pelkät ruskeat saavat mut näyttämään vaisulta. Niinpä ne ovat jääneet lähes käyttämättä. Tämä uusi paletti on tarpeeksi viileä ja vahvasävyinen olematta silti liian voimakas. Tykkään!