Nurjimuksen Luola

Dumdidumdum

2012-02-02T14:57:00.004+02:00

Moi taas pitkästä aikaa!

Hieman aiottua pidemmäksi lipsahtanut blogitauko alkaa hiljalleen päättyä, ja lähiaikoina olisi aikomus kertoilla hieman tarkemmin, mitä tässä parin kuukauden aikana on oikein tullut puuhailtua.

Ensin kuitenkin yritän saada blogin ulkoasun toimimaan, sillä ainakin uusimmassa Firefoxissa tuo pohja käyttäytyy hyvin omituisesti. Saattaa myös olla, että vaihdan ulkoasua ihan kokonaan, sillä nyt siihen olisi oiva tilaisuus.

Vi ses...

//EDIT// Uuden ulkoasun fiksaamisessa ei sitten mennytkään pitkään, sillä löysin aivan ihanan, Itkupillin laatiman pohjan nimeltään "Lady in Black". Mitäs mieltä siellä päässä ollaan?

Dressember!

2011-11-24T12:05:00.002+02:00

Törmäsin juuri lärvikirjassa hauskaan pukeutumishaasteeseen ja ajattelin jakaa sen teidänkin kanssanne. Haaste on nimeltään Dressember, ja nimensä mukaisesti siinä on tarkoituksena viettää koko joulukuu pukeutuneena mekkoihin. Tosi hauska ja mielenkiintoinen idea - ainakin minä aion osallistua!

Dressember Facebookissa

Meillä on alkamassa ensi viikolla kylppäriremontti, minkä vuoksi joudumme asustamaan niin sanotusti evakossa ainakin kaksi ja puoli viikkoa. Voi olla, että pukeutumisesta ei muodostu tuona aikana kovinkaan inspiroivaa ja monipuolista. Ehkä tämä haaste auttaakin asiassa, sillä mun ei tarvitse ainakaan raahata mukaan yksiäkään housuja.

Militantan liikuntamietteitä

2011-11-22T16:24:00.003+02:00

Nyt se sitten olis talvi. Olikin jo mukavasti unohtunut, miten mukavaa talviautoilu on... Niinpä päätin tässä, että reippaasti kävelen töihin aina kun vain keli sallii, eli jos ei sada tai tuule liikaa tai ei ole hirmuisen kova pakkanen. Kaikki Suvantosillan yli kovalla tuulella ja pakkasella kulkeneet saattanevat ymmärtää miksi. No joo, itse asiassa tuo kävelypäätös ei kuitenkaan oikeasti liittynyt talviautoiluun, sillä aika pieni vaiva se lumen putsailu auton päältä ja lämmitystolppaan iskeminen kuitenkin on [varsinkin kun Shan on siinä(kin) asiassa ihanan auttavainen]. Varsinainen syy on se, että yritän saada itseni edes jollakin lailla liikkumaan nykyistä enemmän. Ärsyttää olla tällainen muffini, Nelliinan ihanaa termiä lainatakseni. Mutta en vaan saa raahattua persustani töitten jälkeen mihinkään salille tai uimahalliin, vaikka kovasti on ollut tarkoitus. Joogannut olen välillä kotosalla, mutta sekin on usein vähän hankalasti toteutettavissa, pitäisi nimittäin saada olla aivan yksin. Niinpä ajattelin aloitella tuolla töihin ja takaisin kävelyllä. Siksi oikeastaan ostin ne prätkäsaappaatkin. Toivon mukaan saisin taas jossain vaiheessa liikuntaa mukaan päiväohjelmaani muussakin muodossa, mutta kahtellaan...

Tänään opetin tällaisessa militantta-asussa. Aikomus oli ottaa jotkin korkkarit sisäkengiksi mukaan töihin, mutta enpä sitten muistanut pakata niitä laukkuun. Ne olisivat tuoneet vähän naisellista kontrastia, mutta eipä tuo pahalta taida näyttää prätkäsaappaidenkaan kanssa. Muistelin muuten tuon jakun olevan pidempi, kun suunnittelin asua illalla. Aamulla sitten pukiessani huomasin, että jakun ja farkkujen väliin jääkin jokunen sentti tyhjää tilaa, mikä näytti todella tyhmältä, mutta en enää ehtinyt vaihtaa toista alaosaa. Niinpä vetäisin vain "hätäratkaisuna" jakun alla olevan topin farkkujen päälle, mikä toimikin huomattavasti paremmin.

Ei pöllömpää

2011-11-18T15:47:00.003+02:00

Jee, se olisi taas viikonloppu! Tästä viikonlopusta tekee vieläkin kivemman se, että rakas ystäväiseni saapuu käymään Joensuussa. Aivan mahtavaa nähdä taas, sillä viime kerrasta on ihan liian pitkä aika.

Mutta sitten varsinaiseen postausaiheeseen. Bongasin tuossa jokin aika sitten Monkin nettisivuja selaillessani neuleen, joka mun oli aivan pakko saada. Koska pöllöt. Ne vaan on niin hienoja! Ja tarvitsin mä kyllä uuden neuleenkin talven kylmyyttä karkoittamaan.

Ihana rentoiluneule, eikä kaipaa edes koruja, kun tuo pöllöarmeija on sen verran näyttävä.

Owls, everyone is fond of owls..

Vähän niinku Versacee

2011-11-17T19:21:00.005+02:00

Kuten varmasti koko blogosfääri tietää, tänään niitä Versace for H&M:n luomuksia sitten pääsi hamstraamaan itselleen. En oikeastaan ole lämmennyt yhdellekään aiemmista vierailevien tähtien kokoelmista henkkamaukalla, vaan ne kaikki jäivät jotenkin sellaisiksi "aijaa, ok, no just" -tyyppisiksi jutuiksi. Yhden Madonnan suunnitteleman vaatteen olen kyllä omistanut, sellaisen mustan, silkkisen, kimonohihaisen mekon. Se oli nätti siihen asti, kun erehdyin pesemään sen, krhm.

Niin, mites sitten tämä Versace?

Tuosta kuvasta voi ehkä päätellä olennaisen.

Ainakin kokoelma herätti mussa tunteita eikä jäänyt vain sellaiseksi "aijaaksi". Mutta ihastuksen sijaan koen vaatteita katsoessani lähinnä yökötystä ja vastenmielisyyden tunteita. Miksi kaikki pitää tunkea yhteen? Miksi hieno nahkavaate pitää pilata hirveällä määrällä kultakoristeita? No, koska se on Versace. Esimerkiksi tuossa yllä "päälläni" olevassa mekossa on mielestäni nätti tuo mustakuvionen kangas. Miksei koko mekko olisi voinut olla siitä tehty? Ehkä en vain ymmärrä.

Yhden vaatteen olisin kokoelmasta voinut ottaa, tosin napit olisin vaihtanut hopeisiksi:

Melkoinen pikkujoulumekko se kyllä olisi, mutta eipä niitä enää olisi ollut edes jäljellä. Harmi - tai sitten ei. Muutenkin Versacen mallisto on ilmeisesti miellyttänyt suurta yleisöä, sillä monet vaatteet näyttivät olevan jo loppuunmyytyjä. Myös se miesten pinkki puku. Toivottavasti eräs tuntemani nuori herra ehti saada omansa! ;)

vaatekuvat täältä

Lahjuksia kerrakseen

2011-11-15T18:10:00.004+02:00

Meillä oli Shanin kanssa tänään eräänlainen ennakkojoulu. Päätimme nimittäin hankkia toisillemme (tai ehkä paremminkin kumpikin itsellemme) joululahjat vähän etukäteen. Jouluaattona lahjojen saaminen ei ole niin tärkeää, ja kun molemmilla oli jotain, mitä oikeastitodellajavälttämättä tarvitsee, niin ajattelimme hoitaa asian heti alta pois.

Tämän vuoden joululahjani on uusi näyttö, Acerin 24-tuumainen laajakuvasellainen. Olin jo pitkään haaveillut isommasta näytöstä, ja nyt mulla sitten on sellainen! Ennen näytön hakemista postista pistäydyin kuitenkin töitten jälkeen kenkäkaupassa, sillä olin päättänyt hankkia talvea varten prätkäsaappaat. Sopivat yksilöt - nahkaisina ja ihanan lämpimällä vuorilla varustettuina - löytyivät Biancosta. Saappaat pääsivät heti käyttöön, sillä vaihdoin koko päivän palvelleet Thelmani niihin jo kaupassa ja kävelin ne jalassani kotiin. Ovat kyllä kuin unelmat kävellä! Vielä ne ovat vähän uutuuttaan turhan kiiltävät, enkä malta odottaa, että ne siitä vähän käytössä kolhiintuvat. Tällaisiin saappaisiin sopii jotenkin sellainen hieman maailmaa nähnyt olemus parhaiten.

Niin, ja uusi näyttö! Pitäähän sekin toki esitellä.

Ja mikäs peli se siellä..?

Kyllä nyt kelpaa wowittaa! Eli kyllä, pelaan sitä edelleen, vaikka pidinkin tuossa loppukesästä vähän taukoa. Ensi kuussa kuitenkin ilmestyy toinen peli, jota alamme pelata yhdessä Shanin kanssa, nimittäin Star Wars The Old Republic. Jo ensi viikonloppuna pääsen hieman tyypittämään peliä muiden ennakkotilaajien kanssa. Jei! En kyllä aio senkään jälkeen jättää WoWia, sillä siihen on tulossa pian uusi patch. Tällä hetkellä levutan shamaania nimeltään Galdriman [se on miespuolinen trolli!] saatuani juuri warlockin (Galdriocka) ja sitä ennen warriorin (Galdrior) täysi-ikäisiksi. Mulla on nyt siis kuusi levelin 85 hahmoa, joista kuitenkin edelleen keskityn eniten maagiini ja esikoiseeni Galdrinaan, eli raidailen välillä killan kanssa ja sen sellaista. Shanin lahja kuuluu myös peliosastoon. Hän halusi itselleen Assassin's Greed Revelations -pelin XBoxille - ja sitähän tuo tuossa nyt pelailee.

Ai niin, päivän asunkin voisi vielä esitellä. Tässä uusien prätkäsaappaiden kanssa:

Tuo valo keskellä kuvaa tuli kirkasvalolampusta, höh.

Tämän merinovillaisen mekon ostin jo parisen kuukautta sitten Ebaystä, mutta se ei ole vielä aiemmin päässyt blogiin asti. Mekko oli mulla mukana myös Biskops-Arnön reissulla, missä se palvelikin mainiosti. Asulle saa helposti uutta ilmettä vaihtamalla sukkahousuja ja alla olevaa paitaa. Tänään kuitenkin täysmustissa.

Rakas wanha tyyli

2011-11-10T16:48:00.002+02:00

Tänään oli vaihteeksi sellainen fiilis, että piti saada pukeutua pitkiin helmoihin, kokomustaan ja vähän viktoriaaniseen asuun - eli wanhaan perusmiccityyliin.

Tyyli tuntuu edelleen siltä omimmalta, vaikka pukeudun myös muunlaisiin vaatteisiin. Itse asiassa tänään mietinkin, miksi käytän nykyään tällaisia asuja niin harvoin.

Mitään yksiselitteistä syytä en keksinyt, mutta luulen, että yhtenä vaikuttavana tekijänä toimii blogosfääri ja blogit joita seuraan. Suuri osa niistä on ruotsalaisia, eikä kellään näistä bloggareista ole lähellekään samanlainen tyyli kuin itselläni. Eikä monella suomalaisellakaan bloggarilla, joita seuraan aktiivisesti. Toisena syynä uskon olevan kaikki ne muotilehdet, joita luen säännöllisesti. Niistä on helppo ammentaa ideoita pukeutumiseen, vaikka en koskaan suoraan mitään kopioikaan. Enkä varmasti pue päälleni mitään sellaista, mikä ei miltään osalta tunnu omalta. Rajoja on kuitenkin kiva välillä rikkoa, kuten totesin edellisessä postauksessakin esitellessäni uudet, harmaat farkkuni.

Mutta taustalla on selvästi muutakin kuin ulkopuoliset vaikutteet. Lopulta tunnustin nimittäin itselleni, että ajatusmaailmassanikin on viime vuosina tapahtunut muutoksia mitä tulee pukeutumiseen ja tyyliin. Tätä voisi kutsua kai jonkinlaiseksi vanhenemiseksi, sillä en enää mielestäni voi pukeutua ihan samalla tavalla kuin joitakin vuosia sitten, lähestynhän jo kovaa vauhtia neljättä vuosikymmentä. Muutos on kuitenkin (ainakin vielä) melko lievä ja se on tapahtunut hitaasti ja vähitellen, koskien lähinnä arki- ja työpukeutumista. Juhlat ovat sitten asia erikseen. Yksi seikka, missä tämä ajatusmaailmassani ja ulkomuodossani tapahtunut muutos näkyy selvästi on hiustenvärin pehmentyminen tämän vuoden aikana korpinmustasta tummaksi ruskeaksi (käyden välillä ehkä liiankin vaaleana ja punertavana). Kova musta väri ei enää tuntunut sopivan mulle niin hyvin kuin ennen, ja samaa pehmentymistä on ilmiselvästi tapahtumassa myös pukeutumisrintamalla. En kuitenkaan ajatellut pehmentyä tästä enää kovin paljoa lisää, vaan se oma tyyli tulee aina olemaan siellä taustalla, sitten vanhana mummonakin! Tai niin ainakin tällä hetkellä luulen - ja toivon.

Lopuksi vielä yksi asiaan täysin liittymätön juttu. Löysin nimittäin melkoisen etsinnän jälkeen uuden luomiväripaletin. Mulla on vastaava Maybellinen neljän värin paletti myös pinkkisävyisenä, mutta tämä lähinnä harmahtavia violetinsävyjä sisältävä setti on kuin omiaan korostamaan silmiäni talvella, jolloin meikki saa olla vahvempi. Ruskeat sävyt sopivat mulle vain harvoin, sillä ne ovat yleensä liian keltaisia tai lämpimiä. Joitakin hyviä sävyjä olen kyllä löytänyt, mutta jotenkin pelkät ruskeat saavat mut näyttämään vaisulta. Niinpä ne ovat jääneet lähes käyttämättä. Tämä uusi paletti on tarpeeksi viileä ja vahvasävyinen olematta silti liian voimakas. Tykkään!

Harmaakoipi

2011-11-08T16:55:00.002+02:00

Viime keväisellä Tukholman matkalla löysin itselleni yhdet parhaista pillifarkuista, mitä olen koskaan omistanut, nimittäin Monkin Dianat. Ostin silloin tyylilleni uskollisesti mustat. Ennen tätä viimeisintä Ruotsin reissua päätin, että käyn ainakin vilkuilemassa, josko mieleni tekisi jotain muutakin väriä samassa mallissa, ja päädyin hankkimaan mustien rinnalle harmaat Dianat. Ensin tuntui kyllä vähän oudolta olla näin vaaleissa housuissa, mutta muiden kommentteja kuultuani ja pöksyihin totuttuani vakuutuin ostokseni osuvuudesta. Ihan kiva välillä vähän "repäistä" ja kokeilla omia rajojaan pukeutumisessakin.

Tänään puin harmaat farkkuni ensimmäistä kertaa töihin. Sopivan yhdistelmän keksiminen ei muuten ollut mitenkään helppoa, kun ei ole oikein kokemusta tällaisista vaaleammista alaosista. Jakun valitsin, koska halusin vähän särmempää ilmettä. Aiemmin olen käyttänyt näitä farkkuja lähinnä erilaisten neuleyhdistelmien kanssa, mitkä sopivatkin hyvin vapaapäiviin. Meillä tosin ei työpaikalla ole mitään virallista pukukoodia, joten kyllä sinnekin voisi pukeutua rennommin. Itse vaan tykkään panostaa työpäivinä ulkoiseenkin puoleen, sillä se on mielestäni työn ja työtovereiden sekä opiskelijoiden arvostamista - ja hyvin pukeutuneena on jotenkin ihan eri meininki työnteossakin, sellainen jämpti ja aikaansaava. Hassua sinänsä, mutta siltä se joka tapauksessa tuntuu! Kotonakin saan enemmän aikaiseksi, kun olen ensin saanut oman ulkomuodon jonkinlaiseen kuosiin.

"Hihi, se kuvaa mun takamusta."

Kokeilin tuota alla olevaa toppia (joka on tummanharmaa) myös niin, että sen helma näkyy jakun alta. Se tuntui toimivan hyvin, ja niin se mulla sitten olikin koko työpäivän. Nyt vasta kuvia ottaessamme älysin piilottaa topin helman näkymättömiin, eikä sekään kuvien perusteella mitenkään hölmöltä näytä. Topin näkyessä vähenee farkkujen vaalea pinta jonkin verran, joten se tuntui aamulla turvallisemmalta ratkaisulta. Mitä vähemmän vaaleaa, sitä kotoisampi olo Micillä, niin se vaan taitaa mennä.

Meinasin eilen tilata vielä Monkin nettikaupasta tummansiniset Dianat, mutta jätin ne ainakin toistaiseksi ostamatta. Eiköhän sitä nyt pärjää mustilla ja harmaillakin - sekä muutamilla tummansinisillä mutta leveälahkeisilla farkuilla. Ainakin jonkin aikaa.

Mozzarellaaah!

2011-11-07T16:07:00.002+02:00

Iski hirmuinen mozzarellanhimo, joten piti tekaista tällainen "välipalaksi". Noms!

Lunta odotellessa...

2011-11-07T10:38:00.005+02:00

Ulkona on todella harmaata ja synkkää, ja ilmassa tuntuu selvä lumen tuoksu. Jospa sitä kohta saadaan?

Tyttären kuvaa aiheesta. Ja sen voi klikata isommaksi!

Jännä, miten sitä aina jokaisen syksyn lopulla, lehtien pudottua puista odottaa, että maa tulisi valkeaksi. Sillä muutaman kuukauden lumista maisemaa sitten katseltuaan alkaa tulla aivan toisiin mietteisiin...

Tuommoiset läpyskät

2011-11-03T18:01:00.003+02:00

Yksi keskeinen elementti tyylissäni on se, että käytän useimmiten korkeita korkoja tai matala(mpi)korkoisia kenkiä, joissa on silti ulottuvuutta johonkin suuntaan. Ei siis mitään läpysköitä. En ollut itse aiemmin ajatellut asiaa tarkemmin, mutta eräältä kollegaltani tänään saamani kommentin jälkeen aloin pohtia kenkäkäyttäytymistäni enemmän. Mulla on kyllä joitakin ihan matalakorkoisia kenkiä, mutta ne päätyvät jalkaan todella harvoin. Poikkeuksena ovat sitten converset, joita käytän paljon kesäaikaan ja erityisesti reissun päällä. Mutta nekään eivät ole mitkään "läpyskät", kuten ballerinat, jotka jalassa työskentelin tämän päivän.

Niin, se kommentti, minkä sain oli tällainen: "Miten sulla on jalassa tuollaiset läpyskät, kun yleensä kuljet ylväästi koroissa?". Ja tämä oli todellakin aivan hyväntahtoinen ja hymyssä suin tehty toteamus, jolle itsekin nauroin. Mutta tottahan se tosiaan on. Varsinkaan töissä mua ei usein näe tällaisissa läpysköissä.

Käärmeballerinat kuitenkin tahtoivat tänään jalkaani, joten minkäs sille sitten voit! Ja kyllä mä niistä tykkäänkin kovasti. Lisämausteena toimivat vielä aivan kenkien sävyiset kynnet. Pienillä yksityiskohdilla on usein suuri vaikutus.

Ja lisäväriä mustanpuhuvaan asuun saa helposti valkoisesta kissasta...

Nahkalöytö vailla vertaa

2011-11-01T17:13:00.002+02:00

Eilisen reissupostaukseni lopuksi mainitsin tehneeni Tukholmassa upean vaatelöydön. Aina läntisen naapurimaamme pääkaupungissa käydessäni pistäydyn ehdottomassa lempikaupassani, joka on vähän erikoisempia - monesti tyyliltään retroa tai vintagea olevia - käytettyjä vaatteita myyvä liike nimeltään Judits Second Hand. Juditin putiikki sijaitsee Södermalmin kaupunginosassa (myöskin lempparini Tukholman kaupunginosista) Hornsgatanin varrella.

Ja mitäpä sitten löysin?

Part Two -merkkisen nahkamekon, joka on aivan jumalaisen pehmeää ja aitoa nahkaa. Mikä tuuri, että mekko sattui vielä olemaan juuri mun kokoani! Eikä hintakaan ollut päätähuimaava, sillä pulitin mekosta vain 690 kruunua, eli suunnilleen 70 euroa.

Mekkoa voi yhdistellä monin eri tavoin ja muuntaa asua arkiseksi tai juhlavammaksi. Näin arkeen mekko taipuu mukavasti esim. neulepoolon kera. Saappaat olisivat voineet olla myös matalat, mutta kun mä tykkään niin paljon näistä Your Facen saappaista, ettei moinen vaihtoehto tullut edes mieleen aamulla. Neuletakki mekon päällä antaisi hieman erilaisen, mutta edelleen melko arkisen fiiliksen. Ajattelin kokeilla mekon alle joku päivä - ehkä jo huomenna - myös valkoista kauluspaitaa.

Juhliin mekko ei välttämättä edes tarvitse puseroa alleen, mutta mä varmaan itse laittaisin alle jotain pitsistä, mielellään käsivarret peittävää. Lisäksi vain korot ja koruja, niin juhlanahkis olisi valmis.

Ei mikään ihan turha löytö, vai mitä?

Bildfrossa från resan till Biskops-Arnö (elikkä paljon kuvatuksia reissusta)

2011-10-31T18:19:00.002+02:00

No niin, reissupostausta pukkaa!

Matka oli suurin piirtein samanlainen kuin viimekin vuonna. Kurssiohjelma oli lähes sama kuin edellisenkin kerran, maisemat tuttuja, ruoka yhtä hyvää kuin viimeksi... niin, suurin ero oli matkaseura eli eri opiskelijat. Viikkomme Ruotsissa, tunnelmallisella Biskops-Arnön saarella ja sen ympäristössä oli joka tapauksessa onnistunut ja kaikki tuntuvat hieman kaipaavan sinne takaisin.

Biskops-Arnö on saari Mälarenilla, lyhyen matkan päässä Tukholmasta (n. 60 km) ja Uppsalasta (n. 40 km), ja siellä sijaitsee Nordens Folkhögskola Biskops-Arnö. Syksy oli juuri parhaimmillaan ja puut puettuina kauniisiin syysväreihin, joten maisemat hivelivät silmää. Säätkin olivat ihan mukavat, sillä kunnollista sadetta ei saatu niskaamme lainkaan. Parina päivänä oli ihan pelkkää paistettakin. Ja sitä usvaa, mistä itse pidin kovasti.

Viime vuonna opiskelijamme antoivat saarelle nimen Kärleksö, Rakkauden saari. Suurimpana innoittajana tuolle nimitykselle olivat lukuisat lyhdyt, joita saarella on. Myös yleisellä tunnelmalla - atmosfäärillä - ja ehkä joillakin muillakin seikoilla oli osuutensa asiaan...

Kurssiohjelmaan kuuluu vuosittain veneretki Mälarenilla. Viime vuonna emme kuitenkaan päässeet veneilemään, sillä järvi oli jäässä jo näin aikaisin. Tänä vuonna sain nauttia järvimaisemista kahteen kertaan, sillä ensin maanantaina lähdin mukaan hakemaan venettä Sigtunasta (josta kerron vähän myöhemmin) ja lisäksi olin mukana veneretkellä myös perjantaina.

Taustalla venerouva Albertina.

Kapten Micci

Veneenhakureissumme kesti yli neljä tuntia, joten siinä ehti nähdä monenlaista maisemaa. Aurinkokin viimein ilmaantui lähestyessämme määränpäätämme.

Biskops-Arnön saaren edustalla näin joutsenen. Onneksi se ei kuitenkaan tainnut olla yksinäinen, sillä muutaman sadan metrin päässä uiskenteli ilmeisesti joutsenherran puoliso heidän yhteisen poikasensa kanssa.

Ehdoton lempipaikkani Biskops-Arnön saarella on vanha 1200-luvulta peräisin oleva goottisali, joka kauan sitten toimi saarella asustavan piispan olohuoneena. Nykyisin siellä järjestetään mm. häitä (*wink*, Shan).

Tiistaina meillä oli retkipäivä. Vierailimme ensin Skoklosterin linnassa, minkä jälkeen vietimme iltapäivää Ruotsin vanhimmassa kaupungissa, Sigtunassa.

Skoklosterin linna järveltä päin (otin kuvan maanantaisen veneilyn aikana)

Sigtuna on aivan mahtavan tunnelmallinen pikkukaupunki, jossa on vain 9000 asukasta. Lisäksi se sijaitsee lähellä Tukholmaa ja Arlandan lentokentällekin on vain 20 kilometrin matka. Voisin muuttaa sinne koska vain!

Sigtuna on myös Elsa Beskowin Täti Ruskean ja muiden tarinan Tant Grön, tant Brun och tant Gredelin hahmojen kotikaupunki. Niinpä siellä on myös kahvila nimeltään Tant Brun, jonka edustalla itse Täti Ruskea pönöttää. Itse talo on 1600-luvulta ja matala kuin mikä, joten päätään kannattaa varoa sisään mennessään. Kaikki kahvileivät ovat kahvilanpitäjien itse leipomia ja todella herkullisia, joten siellä kannattaa käydä!

Tant Svart och Tant Brun

Keskiviikkona luentojen jälkeen kävimme kävelyllä ympäri saarta, jonka symboli on satoja vuosia vanha jättimäinen tammi, Biskopseken.

Hieman tuon puukiipeilyn jälkeen kollegani huomasi mun saaneen pienen, vihreän ihailijan... Ihan kiva juu, mutta mä kyllä säikähdin sitä ensin, koska en oikein hirmuisesti arvosta mitään önniäisiä. Tavallaan tuo heinäsirkka kävisi kuitenkin vaikka korusta.

Torstaina matkasimme Uppsalaan, missä kävimme viime vuotiseen tapaan yliopiston kirjastossa katselemassa mm. Hopearaamattua, Uppsalan tuomiokirkossa sekä teatterissa. Teatteri-iltamme ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä yksi Mefiston näyttelijöistä oli katkaissut koipensa ja näytös oli jouduttu perumaan. Teatteriin kuitenkin pääsimme, mutta tilalla ollut esitys ei oikein ihastuttanut meitä.

Uppsalan retkestä mulla ei sitten olekaan pahemmin kuvia, sillä kamerastani loppui akku. Pari kuvaa ehdin kuitenkin ottaa anatomisessa teatterissa, joka sijaitsee aivan tuomiokirkon vieressä. Se on siis sellainen paikka, missä ennen muinoin tehtiin ruumiinavauksia asiantuntijoiden katsellessa toimitusta. Pöytää ympäröivien parvien reunat on tarkoituksella tehty niin korkeiksi, että sieltä ei tippuisi alas, jos vaikka sattuisi pyörtymään.

Loppuviikon ajan olinkin sitten ilman kameraa, sillä laturi oli jäänyt kotiin. Ohjelmassamme oli mm. veneilyä ja kävelyretki saarella, ja lauantain vietimme Tukholmassa shoppaillen. Judits Second Handistä teinkin aivan mahtavan löydön, jonka esittelen todennäköisesti huomenna...

Dimman

2011-10-31T12:29:00.003+02:00

Kotona taas! Tässä esimakuna reissusta kuvat, jotka otin tiistaiaamun upeasta usvasta Biskops-Arnön saarella. Harmi, ettei mulla ollut järkkäriä mukana, koska sillä olisin saanut kuvista vieläkin hienompia.

Lisää reissukuulumisia myöhemmin tänään!

Huomenna reissuun!

2011-10-22T17:33:00.002+03:00

Yritän tässä kovasti indusoitua pakkaamaan laukkua, sillä huomenna on lähtö kohti Kärleksötä eli Biskops-Arnön saarta tuolla naapurimaassa. Tällä kertaa en ota läppäriä mukaan, joten kuulumisia kerron sitten matkan jälkeen. Palaan kotimaahan viikon päästä sunnuntaina, eli siihen asti hejdå!

Meinaan taas käydä halaamassa puita, kuten viime vuonna. :)

Tyttären uusi punanuttu

2011-10-21T11:12:00.002+03:00

Uuden talvitakin metsästäminen on hankalaa, varsinkin kun asuu täällä periferiassa ja vaatemaku on jotain muuta toista kuin suurella massalla. Niinhän siinä sitten kävikin, ettei tyttärellekään löytynyt sopivaa takkia paikallisista liikkeistä, joten päätimme turvautua nettikauppoihin.

EMP osoittautui parhaaksi takkikaupaksi jo toistamiseen, sillä viime vuonna hankin itselleni takin kyseisestä putiikista. Tytär iski silmänsä punamustaan Poizenin takkiin, jossa on kivoja yksityiskohtia, kuten piparkakkureuna nappirivistön vieressä, koristerusetteja, mustaa "turkista" sekä iso huppu. Mukana tuli myös irrotettavat, huppuun kiinnitettävät kissan- ja pupunkorvat, mutta niitä tytär ei halua käyttää.

Kyllä nyt kelpaa talven tulla, tosin iso pipo pitäisi kuulemma vielä löytää.

Iho jossa elän

2011-10-20T21:19:00.003+03:00

Tulin juuri elokuvista ja olen vieläkin lähes sanaton.

Pedro Almodóvarin uusin teos La Piel que Habito eli suomeksi Iho jossa elän osoittautui yhdeksi parhaimmista elokuvista, mitä koskaan olen nähnyt. Juoni on loistava, näyttelijävalinnat niin osuvia, että ihan ihmetyttää ja visuaalisuus täydellisyyttä hipovaa. Ajalliset harppaukset, joita elokuvassa on muutama, on tehty taidolla - eikä edes espanjan kieli sitä ymmärtämättömää häirinnyt, vaikka yleensä en pidä siitä, että joudun turvautumaan pelkkään tekstitykseen.

Käykää katsomassa ja ottakaa selvää, oletteko samaa mieltä. Itse voisin mennä vaikka heti huomenna uudelleen.

Vuosipäivää ja hatutusta

2011-10-17T18:58:00.004+03:00

Meillä oli lauantaina Shanin kanssa kuudes vuosipäivä. Emme kuitenkaan juhlistaneet sitä mitenkään erityisemmin, vaan kävimme vain maalaisvierailulla Shanin vanhempien luona, mikä oli kyllä oikein mukavata. Muuten oloilimme vain kotosalla, pelailimme, lueskelimme, katselimme leffoja.. eli sellainen perusviikonloppuhan se oli.

Liekö juuri vuosipäivämme inspiroimana vai muuten vain, tytär piirusteli lauantai-iltana tällaisen taideteoksen:

Tänään mua hatutti aamulla melkoisesti, ihan parissakin eri mielessä. Kuvainnollinen hatutus johtui tietenkin siitä, että taas on maanantai. Mä kyllä viihdyn töissä erittäin hyvin, mutta silti se aloittaminen viikonlopun jälkeen on jotenkin ärsyttävää. Siitäpä se sitten aina kuitenkin muuttuu mukavaksi, kun vaan saa itsensä raahattua työpaikalle ja aloitettua hommat.

Konkreettinen hatutus löytyy päivän asustani. Mä saan aina välillä päähäni (!) käyttää hattua, mitä tapahtuu kyllä valitettavan harvoin, sillä pidän hatuista. Jostain syystä hattu kuitenkin lähes aina unohtuu nimikkohyllylleen, vaikka se tuolla syystuiverruksessa olisi useampanakin päivänä omiaan. Tänään se meinasi tosin lentää päästäkin aamulla, sillä varsinkin sillalla puhuri yltyi melkoiseksi. Kotiin palatessani sää oli sitten muuttunut todella kauniiksi.

Yksi kollegani totesi hatusta tulevan mieleen Clockwork Orange, ja kyllähän siinä vähän sellaiset vibat onkin. Tytär taas totesi hatun häiritsevän häntä, kun se muistuttaa kuulemma Kroisos Pennosen päähinettä, hehe.

Sisävaatekuvaankin jätin hatun, vaikka se ei mulla töissä päässä ollutkaan.

Mustaharmaissa tuli siis vietettyä tämä ei niin harmaa maanantai.

Uutta nahkaa

2011-10-11T18:27:00.002+03:00

Onpa jotenkin hirmuisen väsyttävä sää. Tai ainakin luulen tämän väsytyksen johtuvan kodin ulkopuolisesta harmaudesta ja sateesta, sillä unenpuutteesta mun ei ainakaan pitäisi kärsiä. Silti tässä jo nyt haukottelen, ja sänky kutsuisi kovin houkuttelevana, kuten teki eilenkin illalla huomattavasti normaalia aikaisemmin. Pitänee alkaa ottaa taas kirkasvalohoitoja aamuisin, näkeepähän meikatakin paremmin.

Tuossa jokin aika sitten päätin, että mun on saatava uusi nahkahame, mielellään kynämallinen eikä liian lyhyt. Ebaystä sellaisen sitten bongasinkin ja vielä todella edullisesti, vaikka on aitoa nahkaa. Oletin hameen olevan kyllä hieman pidempi, koska kuvauksessa luki "knee-length", mutta kelpaapa se näinkin. Lisäsin vielä peittävyyttä nahkasaappailla, ja kyllähän ne olivat vähän lämpimämmätkin tällä säällä kuin nilkkurit tai avokkaat.

Töissä on tällä hetkellä ihan hirmusti hommaa, sillä viime viikkoisen sairastelun takia asiat niin sanotusti vähän kasaantuivat. Korjattavaa ja suunniteltavaa riittää vielä moneksi päiväksi ennen kuin olen taas aikataulujen tasalla. No, kunhan tämän ja ensi viikon jaksan rutistaa, pääsenkin taas viikoksi Ruotsiin, kärleksön rauhoittaviin maisemiin. En malta odottaa!

Vielä pitäisi jaksaa leipoa töihin evääksi mantelileipää. Eipä se sitten muu auta kun alkaa hommiin...

Niitä piirustuksia sekä yksi asu

2011-10-05T16:24:00.003+03:00

Tulipas sitten pitkästä aikaa oltua kipeänä. Mutta tänään olin töissä taas, ja energiaa on myös bloggaamiseen. Viimeksi lupasin, että seuraavassa postauksessani esittelen tyttären piirtämiä mangakuvia. Saamanne myös pitää, tällä kertaa käsin piirrettyjen teosten muodossa. Kaikki kuvien hahmot esiintyvät tyttären omissa tarinoissa eli ovat hänen itse keksimiään.

Ensimmäisessä kuvassa vasemmalla hahmo nimeltään Rabi, hahmo edessä on Kanon pelikorttiensa kanssa ja taustalla vaikuttaa Fukuda.

Toisen kuvan hahmo on nimeltään Bara, mikä japaniksi tarkoittaa ruusua - luonnollisesti ruusujen ympäröimänä.

Sellaisia tällä kertaa! Kyllä vaan saa mami taas olla ylpeä. :)

Yksi päivän asukin on vielä näyttämättä viime viikolta. Muuten mustassa asussa on mielestäni kivasti eroa eri vaatekappaleiden tekstuureissa sekä pari kivaa yksityiskohtaa. Vetskarisukkahousut ovat esiintyneet täällä jo aiemminkin, kuten varmasti tuo neulemekkokin. (Ja Thelmat jalassa taas kerran...)

Kiinnitin vielä mustaan huiviin tuollaisen caméerusettikorun, joka muuten toimii sekä rintakoruna että hiuskoristeena. Itse en varmaan kyllä osaisi sitä hiuksissa käyttää, sillä se ei oikein olisi mun juttuni. Mutta rintakoruna pidän siitä kovasti. Ihastuin tuollaiseen olikohan se viime keväänä Sanumarian blogissa, ja kivana tyttönä hän sitten lähetti mulle sellaisen Tampereelta, kun en välttämättä olisi täältä periferiasta moista löytänyt. Jostain kummasta koru pääsi kuitenkin blogiin asti vasta tänään.

Tämä asu oli luultavasti päälläni torstaina päätellen siitä, että tukka on vielä ärsyttävän punakka. Mutta eipä ole enää! Punaisuuden vähentämisen lisäksi kuontalo sai syksyn kunniaksi vähän tummemman sävyn, mutta mustaan en sentään palannut. Enkä varmaan tule enää palaamaankaan. Tosin nyt kun sen sanoin, teen sen varmasti. Niinhän siinä useimmiten käy...

P.S. Mikähän ihme tuossa Bloggerissa nyt on, kun ei suostu näyttämään omaa kuvaa ollenkaan? Kun yritän ladata sellaisen koneelta, tulee heti ilmoitus väärästä urlista. Palvelimelta ladattu kuva kyllä ensin näkyy, mutta kun tallennan muutokset, ilmestyy sama virheilmoitus. Ensin taistelin myös bannerin kanssa, mutta se nyt sentään näkyy. Kellään samanlaisia kokemuksia tai kenties tietoa mitä asialle voisi tehdä?

Pooloilua

2011-09-30T15:51:00.002+03:00

Joku muukin pitää pooloista kuin minä. Aina syksyllä kaivan poolopaidat esiin ja välillä tulee täydennettyäkin pooloisaa varastoa tuoreilla yksilöillä. Mulla on näitä kaulanpiilottajia sekä ohuina että paksumpina ja neulemaisina ja melko montaa eri väriä, mustia tosin valtaosa. Tänä syksynä poolokanta lisääntyi valkoisella.

Haalarikin tuntui taas pitkästä aikaa kivalta vaatteelta. Se oli mulla itse asiassa myynnissä kirpparilla, mutta ei löytänyt uutta omistajaa, mikä on kyllä ihan hyvä, sillä silloin olisin nyt yhtä hyvännäköistä vaatekappaletta köyhempi. Haalarissa on myös haittapuolensa, se kun ei ole kovin käytännöllinen tiettyjä toimintoja ajatellen, mutta pikkuvikoja sekin.

Viikon toisena pooloilupäivänä päälle etsiytyi lempivärinen eli violetti yksilö. Kaulanlämmikevaate muokkaa mielestäni vähän juhlavahkoa samettimekkoa arkisemmaksi. Yksityiskohta, mitä ei kuvasta kovin hyvin erota, on sukkahousujen pilkkukuviot. Livenä ne näkyivät kyllä ihan selkeästi. Tytär sanoi mua goottileppikseksi näissä violettisissa pilkkusäärissä, hehe.

Seuraavassa postauksessa on sitten luvassa taas tyttären taidetta!

Uusi värimieltymys

2011-09-26T17:25:00.002+03:00

Onpas kiirettä pukannut tässä viime aikoina. Työ- ja kotihommien lisäksi on sitten vielä pitänyt tauon jälkeen pelailla vähän WoWia, joten ylimääräisestä ajasta johtuvia ongelmia ei pahemmin ole näkynyt. Asukuvia on kuitenkin tullut räpsittyä, joten kuvamateriaalia riittää useampaankin postaukseen. Tänään ajattelin esitellä kaksi asua viime viikolta. Asuja yhdistää mustan lisäksi toinenkin väri, joka on alkanut tänä syksynä vallata paikkaa garderobissani. Tuo sävy on petroli, tai tumma turkoosinsininen, merensininen, sinivihreä - miten sitä nyt haluaakin nimittää. Viime syksynä hommasin jo tuota sävyä olevat sukkahousut, mutta tänä vuonna petrolivarastoni on karttunut parilla t-paidalla, huivilla sekä neuletakilla, joista viimeinen e-Baystä ja loput kirpparilta.

Ehdoton lempparini näistä on tuo neule, joka on melkoisen jännä malliltaan. Ehkä jopa erikoisjännä.

Edestä katsottuna se ei vielä kovin erikoiselta kyllä vaikuta, mutta sivukuvasta tuon jännyyden huomaa jo paremmin. Ennen pukemista se sitten olikin varsin kumman tuntuinen, sillä siitä ei oikein mitenkään meinannut ensin ottaa selvää, miten päin sen olisi pitänyt olla. Sivulörpäkkeet kun ovat sellaista hyvin ohutta ja harsoista neulosta.

Aamuihmisen vastakohtana olin tuona sadeaamuna erityisen fiksu ja laitoin päälle maataviistävän hameen. Kyllähän se sitten työpäivän aikana kuivui...

Toinen petrolipäivä mulla oli lauantaina, jolloin puin Cybershopin hiippamekon kavereiksi ne vuosi sitten hankitut sukkikset sekä kirpparilta löytämäni silkkisen pashminan.

Onpas mun tukka muuten ainakin näin kuvissa ihan hirmuisesti taas punastunut. Tuo väri vaatteissa vielä korostaa punaisuutta entisestään, mutta silti on kyllä ihan kiva, että pääsen perjantaina taas Tarjalle taittamaan sävyä viileämpään suuntaan. Ärsyttävää, miten tuo punainen aina puskee läpi.

Onnellinen pahanilmanlintu

2011-09-15T19:11:00.002+03:00

Joillakin on kuulemma pukeutumisinspiraatio hukassa. Mulle taas on päin vastoin koittanut syksyn edetessä varsin inspiroiva kausi ja pukeutumisideoita pukkaa. Olen ennenkin marissut kesäkauden pukeutumishankaluuksista, joten ei siitä sen enempää. Silti pitää vielä vähän hehkuttaa, miten ihana on aina kesän jälkeen kaivella syksyiset kamppeet kaappien perukoilta ja alkaa kunnolla Pukeutua.

Joskus inspiraatio voi syntyä vaikka säätilasta. Näin kävi tämän päivän asun kanssa, johon sain idean eilen maisemaa riepoitelleesta myrskystä. Lisäinnoittajana toimi A Song of Ice and Fire, jonka ensimmäistä osaa A Game of Thrones olen innoissani lukenut sen mitä olen töiltäni ehtinyt. Kirjojen maailmassa viestinviejinä toimivat nimittäin korpit, jotka liihottavat kirjeitä kantaen uhmaten pahimpaakin säätä. Päälle valikoitui siis mustaa (no, ylläri?) ja liehuvaa vaatetta - sekä kaulaan sulkakoru.

Oli myös ihana taas ottaa käyttöön viime syksyllä hankitut parhauskengät, eli Vagabondin Thelmat. Nämä tulevat olemaan tehokäytössä myös tulevien kylmien kuukausien ajan. Nyt jo hirvittää ajatus, että ne joskus hajoavat. Toivottavasti se päivä on vielä todella pitkän ajan päässä.

Ja miksikäs tämä pahanilmanlintu on sitten niin onnellinen? No, ensinnäkin viikon opetuksilliset tehtävät on nyt hoidettu, eli voi ottaa vähän rennommin. Toinen hyvää mieltä tuottava asia on tämänkertaisen kirpparimyynnin hyvä menestys. Mitään ei myöskään varastettu, vaikka kovasti moni sillä pelottelikin. Onnelliseksi mut tekee toki myös moni muu asia. Kaikki vaan on tällä hetkellä niin älyttömän hyvin.

Loppuun haluan vielä lisätä yhden biisin, joka on Vampire The Masquerade Bloodlinesia pelattuani tullut takaisin soittolistalleni monen vuoden tauon jälkeen. En muistanutkaan miten hyvältä Tiamat (ja erityisesti albumi Prey) kuulostaa!

Violetti tilapaita

2011-09-13T17:22:00.003+03:00

Syksyllä iskee aina hirmuinen violetinnälkä. Sitä pitää sitten tyydyttää eri keinoin vaatetuksessa ja sisustuksessa. Tänä syksynä en tosin ole hankkinut kotiin mitään violettia, sitä kun on jo aika paljon entuudestaan. Vaatepuolelle on tullut kuitenkin tehtyä pari violettia hankintaa. Joku aika sitten esittelemäni huivin lisäksi löysin eBaystä röyhelöillä varustetun ja läpikuultavan paidan, jossa on levenevät hihat. Kankaassa on itse asiassa hillitty musta leopardikuosi, mikä - onneksi - ei juurikaan erotu.

Aamulla en juurikaan jaksanut miettiä vaatteita sen tarkemmin, joten vetäisin paidan pariksi jalkaani housut. Paita toimisi varmaan hienosti - ehkä jopa paremminkin - myös kapealinjaisen hameen seurassa. Liivikin saattaisi näyttää kivalta paidan päällä, samoin viileämmällä ilmalla jokin jakku tai neuletakki. Kokeiluja on siis varmasti luvassa. Nyt puin vain alle mustan pitkähihaisen, sillä paita on todella läpikuultava.

Ja mihinkäs tuo otsikko sitten viittaa? Että miten niin tilapaita. Se selvinnee seuraavasta kuvasta...

Pusero on varsinaisesti tarkoitettu hieman minua isommalle käyttäjälle, mutta juuri tuon kankaan pliseerauksen (Se on siis kauttaaltaan pienillä vekeillä, kuten pliseeratut hameet.) ansiosta vaate ei ole liian suuren näköinen. Itse asiassa se on mielestäni jopa nätimpi niin, ettei kangas ole juurikaan venynyt. Kasvunvaraa siinä silti on melkoisesti.

Ai niin, sellainenkin asia tuli tässä juuri huomattua, että tänään on mun blogini 3-vuotissyntymäpäivä!

//EDIT: Vielä lähikuva tuosta korusta tähän postaukseenkin. Kuvassa, joka on viime syksyltä (violetinnälkä selkeästi oli päällänsä silloinkin), koru on hieman liian sinisävyinen.

Luonnon ihmeitä

2011-09-11T14:46:00.005+03:00

Palasin juuri levänneenä ja onnellisena maalaislomaltani Shanin vanhempien luona. Eilinen lauantaipäivä alkoi synkässä säässä vesisateen rummuttaessa kattoon, joten pelkäsin kovasti, etten pääsisikään metsään - ainakaan kastumatta läpimäräksi. No, iltapäivän puolella sateet kuitenkin väistyivät, ja aurinko alkoi näyttäytyä pilvien lomasta. Niinpä suuntasimme pienelle retkelle läheiseen metsään toiveena löytää muutama sienikin siinä samalla.

Koska Shanin äiti tuntee muutamat sienipaikat lähimetsissään melko hyvin, tiesimme suunnilleen minne suunnistaa. Melko pian löysimmekin muutaman kauniin keltaisen kantarellin, jotka tosin olivat melkoisen pieniä. Niistä ei ihan ateriaksi olisi ollut. Olimme päättäneet olla keräämättä suolasieniä eli rouskuja kumppaneineen (niitä kun oli jo ihan tarpeeksi ennestään), joten hieman hymyilytti kuinka runsaasti juuri sen osaston sieniä olisi ollut tarjolla. Niitä nimittäin oli PALJON. Muutama tattikin tuli vastaan sienikassiani täydentämään.

Olimme jo lähdössä pois, kun tielle pyrkiessämme oja oli siltä kohtaa niin syvä ja pudotus suuri, että metsä ikään kuin pakotti meidät takaisin. Takaisin metsään mennessämme vitsailimme hieman, että luontoäiti varmaan haluaa johdattaa meidät uudelleen metsään, koska siellä odottaisi todellinen sieniaarre. No, kuinka ollakaan, käveltyäni pari metriä eteenpäin katsoin oikealle ja seisahduin niille sijoilleni. Siellä törrötti suurimmat kantarellit mitä olen koskaan nähnyt, vähän pienempien kavereiden kanssa. Kenties sattumaa, kenties ei.

Lauantai-illan kruunasi vielä ulkosauna sekä todella kaunis auringonlasku. Valitettavasti mulla oli mukanani vain digipokkari, mutta sain silläkin muutaman melko kauniin kuvan vaaran laella sijaitsevalta pihalta. Joensuukin näkyy horisontissa (lähinnä sairaala sokeripalaa muistuttavana hahmona), vaikka näistä kuvista sitä ei kyllä erota.

Kotiinviemisinä mulla oli sienten lisäksi vielä juuri kasvimaalta poimittuja vihanneksia. Suuria ja makeita porkkanoita, vihreitä ja keltaisia papuja, ruusupapuja sekä jättimäinen kesäkurpitsa. Tänään ajattelin laittaa ruoaksi mureketta ja kantarellimuhennosta. Nams!

Punanuttu ja punahattu

2011-09-09T14:49:00.002+03:00

Tänään on virallinen terveiden elintapojen ja sydänsairaustietoisuuden levittämiseen keskittyvä Pukeudu punaiseen -päivä. Ensin ajattelin ottaa osaa vain sukkahousujen voimin, mutta sitten löysinkin kaapistani punaisen samettitakin, jonka luulin myyneeni viimeksi kirpparilla. No, onneksi kukaan ei sitä silloin ostanut, sillä totesin jakun tänään erittäin kivaksi vaatteeksi. Muutamia kirppiksellä myymiäni vaatteita olen tosiaan jälkeenpäin kaipaillut, mutta onneksi en kuitenkaan kovin usein. Yksi harmaasävyinen hame harmittaa kyllä vieläkin. En edes muistanut myyneeni sitä, mutta koska sitä ei löytynyt syysvaatteiden joukosta, olen sen kaikella todennäköisyydellä kirpparille kantanut. Joku sai siitä sitten kivan syyshameen, snif.

Perjantai on hyvä päivä vähän hassutella pukeutumisessa, joten sääret verhoutuivat tänään imitoimaan leppäkerttua.

Kuva on otettu Joensuun kaupungintalon edustalla, tai paremminkin sivustalla. Siellä on tuollainen kiva patsas (tosin tytär vihaa sitä kuulemma). Kuvauspaikaksi se valikoitui tänään, kun kävimme pankintädiltä pyytämässä rahoitusta ensi kuussa alkavaa kylpyhuoneremonttia varten. Siitä se vasta hauskaa tulee, aivan varmasti. No, onpahan sen jälkeen sitten uusi ja vähän toimivampi kylppäri.

Kotimatkalla huomasin jonkun muunkin pukeutuneen punaiseen.

Tästä söpöstä sienestä saankin mainion aasinsillan viikonloppusuunnitelmiini. Lähden nimittäin kohta ajelemaan maaseudulle Shanin vanhempien hoiviin, missä on tarkoitus rentoutua hektisen työviikon jälkeen lueskellen, saunoen ja kävellen metsässä sieniä etsien. Punahattuiset jätän kuitenkin rauhaan, vaikka ne pienenä olivatkin aina ensimmäisenä sienikorissani seitikkien ja muiden kivojen sienten kanssa. Ne jotenkin viehättivät pikku-Micciä.

Ja loppuun vielä pieni mainostus. Joensuun Valintakirppiksellä olisi taas viikon ajan myynnissä mun ja Annen vaatteita. Paikka on 133.

Rentouttavaa viikonloppua!

Täydellistä mekkoa metsästämässä

2011-09-06T19:43:00.003+03:00

Kaikki, joilla joskus on ollut päällään täydellisesti istuva vaate, sellainen joka saa kantajansa tuntemaan olonsa upeaksi, tietävät varmasti tunteen, joka mulla oli tänään. Seikkallessani eBayn aarreaitassa metsästäen Sitä Täydellistä Mekkoa, löysin jokin aika sitten yksilön, joka jo kuvaukseltaan vastasi mielikuvaani juuri itselleni ihanteellisimmasta mekosta arkikäyttöön ja töihin. Löytämäni mekko pääsi tänään päälleni, ja jo sitä pään yli sujauttaessani ihastuin siihen fiilikseen, mikä kankaasta huokui (jotain jerseysekoitettahan se on, muistaakseni viskoosia aika paljon). Ja mekkohan istuu kuin hansikas ja on kuin juuri mulle tehty. Täydellistä! Materiaali on myös sen verran paksua, että uskoisin mekossa tarkenevan vähän kylmemmilläkin keleillä. Jos ei muuten, niin ainakin neuletakin kanssa.

Mekossa on kauniita yksityiskohtia; Kangaspäällysteisten nappien rivistö hihansuissa, kevyesti pussittavat hihat sekä jännä vyönkaltainen vyötärönauha, joka siis ei ole erillinen vaan osa mekkoa. Myös pääntie on mielestäni todella nätti. Lisäksi mekko on juuri täydellisen pituinen, eli yltää juuri ja juuri polven alapuolelle. Tämän helmanmitan kilpailijaksi nousee vain täyspitkät helmat, mutta kumpikaan ei vie voittoa ehdottomana lempparinani.

Alla olevasta sivukuvasta näkee hyvin tuon vyötä imitoivan nauhan.

Selkäpuolella on myös todella kaunis leikkaus vyötäröllä, mutta tällä kertaa se ei oikein halunnut ikuistua kameralle. Tämä on sellainen Täydellinen Muotoja Imarteleva Mekko. :)

(Ja aivan ihana sääkin vielä!)

Kivaa kiinalaisjakussa

2011-09-04T13:07:00.005+03:00

Olipas kiva ilta eilen! Olin nimittäin kyläilemässä rakkaan ystäväni luona. Söimme herkullista ruokaa ja nautimme hyvää punaviiniä sekä höpöttelimme kaikenlaista nauraen välillä vedet silmissä. Vaatetuksen puolesta olin varautunut menemään baariinkin, mutta eihän me minnekään maltettu lähteä. Kuppiloissa olisi kuitenkin ollut tungosta ja kova meteli.

Arkena nykyään lähes jatkuvasti mekoissa ja hameissa viihtyvänä tein sitten eilen pienen poikkeuksen ja vetäisin jalkaan housut. Nämä henkkamaukan versiot olisivat muuten aivan täydelliset, mutta - kuten varsinkin kyseisen firman housuissa lähes aina - vyötärönauhaan jää varmaan kymmenen senttiä liikaa housujen muuten ollessa istuvat (eli persus mahtuu hyvin). Ilmeisesti pitäisi sitten olla jotenkin tasapaksumpi tai jotain... No, onneksi se alaselkään jäävä tyhjä tila ei kuitenkaan näy esim. jakun alta. Tykkään itse eniten niin, että yläosa on housujen päällä. Paita housunkauluksen sisään tungettuna mulle tulee jotenkin ahdistava olo, eikä se näytä edes kovin kivalta. Ainakaan omasta mielestäni, ja sehän se on tärkeintä.

Sitten tuo jakku. Se on i h a n a! Ja jälleen kerran löytö eBaystä.

Jakku on kotoisin Kiinasta, kuten varmaan voi helposti päätellä. Kokomitoitus on kyllä aika hauska näissä kiinalaisvaatteissa, kun joutuu niiden totuttujen ässien tai ämmien sijaan tilaamaan kokoa XL. Jakkua olisi ollut myös ainakin punaisena versiona, mutta jotenkin tämä kokomusta viehätti eniten. Riikinkukkolaukkukin on eBaystä, mutta ei mikään uusi löytö. Tilasin sen muistaakseni toissa keväänä Italian matkaa varten, mutta tänne blogiin asti se ei kuitenkaan ole aiemmin päässyt (kai?). Käytössä se on silti ollut monesti.

Tänään olisi ohjelmassa vaatteiden hinnoittelua kirpparia varten ja henkistä valmistautumista huomiseen työpäivään ja alkavaan työviikkoon...

Auringonpaistetta harmaaseen perjantaihin

2011-09-02T17:43:00.004+03:00

Syksyinen vesisade on kastellut kotikaupunkiani oikein urakalla tänään auringon aina välillä yrittäessä pilkahtaa pilvien lomasta. Jos auringonpaistetta ei saa ulkoa, voi aina sukeltaa netin ja blogien ihmeelliseen maailmaan ja piristää itseään virtuaalisesti. Niinpä ajattelin juuri tämän, harmaan perjantain (Niin, meille harmaan, sillä kuulin tuossa, että toisaalla ainakin on ihan aurinkoista ja reilut 20 astetta lämmintä. Kuinka epäreilua!) sopivan hyvin tällaiselle jutulle:

En varsinaisesti, nimeltä mainiten ole tätä tunnustusta saanut, mutta jotenkin rivien välistä ehkä saatoin tajuta sen koskevan myös itseäni. Eveliinalta on peräisin tämä aurinkoinen tunnustus (sieltä vanhan blogin puolelta).

Ja kuten kaikkiin tunnustuksiin, myös tähän aurinkoiseen tapaukseen liittyy joukko kysymyksiä.

1. Suosikkiväri: Violetti. Tai ehkä kuitenkin musta. Vaikea valita näiden kahden väliltä.

2. Suosikkieläin: Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta vastaan kissa.

3. Suosikkinumero: 13. Eikä vain siksi että se on niin iivil, vaan tuolla numerolla on oikeasti ollut merkitystä elämässäni.

4. Alkoholiton suosikkijuoma: Maito. Söpöä, eikös.

5. Facebook vai Twitter? Lärvikirja. Ja Google+ vähitellen.

6. Intohimosi: Jaa-a, mitähän tähän nyt sitten vastaisi. Ennen se olisi ollut selkeästi musiikki, mutta enpä tiedä enää. Vastaan siis Shan.

7. Saada vai antaa lahja? Kyllähän lahjoja on kiva saada, mutta mä tykkään mieluummin antaa.

8. Suosikkiviikonpäivä: Perjantai. Olen syntynytkin perjantaina.

9. Suosikkikukka: Kyllä se on tummanpunainen ruusu. Toisaalta tykkään myös hirmuisesti auringonkukista sekä lemmikeistä. Melkoinen kontrasti!

10. Suosikkikuvio: Tämä on helppo. Sydänhän se.

En totuttuun tapaan laita itse(kään) tätä eteenpäin, mutta saapi ottaa kukin, joka tuntee tuovansa mulle auringonpaistetta (eli kirjoittaa kivaa blogia, mitä seuraan).

Mukavat viikonloput kaikille!

Kakskytä vuotta...

2011-09-01T19:30:00.003+03:00

Tänään oli jännä päivä. Oli nimittäin taas se aika vuodesta, että toivotimme uudet opiskelijat tervetulleiksi. Vähän ennen tuota tilaisuutta tajusin jotain, mikä myös on melkoisen jännää. Tasan 20 vuotta sitten nimittäin aloitin itse yliopisto-opintoni haaveenani tulla joskus kieltenopettajaksi. Ja nyt sitä työtä on sitten tullut tehtyäkin jo yksitoista vuotta. Hurjaa, miten aika rientää! Kuten edellä mainituista vuosista voi päätellä, en todellakaan valmistunut mitenkään nopeasti. Suurimpana viivästymiseen vaikuttavana seikkana oli perheen perustaminen. Sain nimittäin molemmat lapseni opiskeluaikanani, mistä olen näin jälkikäteen(kin) todella iloinen.

Ja tällaisessa asussa otin opiskelijat vastaan:

Tämä on sitä ominta miccityyliä mielestäni. Tosin siihen ihan viralliseen olisi ehken kuulunut myös pitkä hame. Vero Modan eBaystä löytynyt paita kävisikin todella hyvin myös pitkän fishtail-hameen pariksi, mutta sateen uhkan vuoksi en viitsinyt lähteä liikenteeseen pitkissä helmoissa. Viime aikoina olen muutenkin tykästynyt kynähameeseen enemmän kuin ennen.

Noihin kenkiin liittyy muuten yksi hauska juttu. Jutustelin tänään käytävällä hyvän ystäväni ja kollegani kanssa, ja paikalta lähtiessäni hän yhtäkkiä hihkaisee että "Micci, meillä on samat kengät!". Hän oli huomannut sen siitä äänestä, mikä näistä lähtee kävellessä. :D Toki tiesimme jo ennestään, että meillä on samanlaiset kengät, sillä ostimme ne suunnilleen samana päivänä joskus vuosia sitten. Hyvät ja kauniit kengät edelleen ja hyvät sellaisiin päiviin, jolloin ei jaksa ihan hirmuisen korkeissa koroissa olla, mutta ei kuitenkaan halua laittaa jalkaan ihan mataliakaan.

Ja mä tykkään hirmuisesti mun ruskeasta tukasta, nih!

Miccisä midimekko

2011-08-31T19:37:00.000+03:00

Ja niinhän se sitten tuli syksy. Tällä hetkellä toivoisin, että myös talonyhtiössä tämä huomattaisiin, sillä meillä on sisällä kylmä. Lämmitys päälle ja nopeasti, kiitos. Eilenkin palelin vielä peitonkin alla pitkästä yöpaidasta huolimatta niin, että Shanin piti tuoda mulle viltti lisälämmikkeeksi. Onneksi viileyteenkin hiljalleen tottuu, mutta tämä siirtymäaika ei ole yhtään mukava.

Viime asupostauksessa kirjoitin hieman tällä hetkellä kovasti pinnalla olevasta mutta melkoisen hankalasta helmanmitasta, eli sellaisesta, mikä päättyy jonnekin polven ja nilkan väliselle alueelle. Midipituushan sen nimi taitaa olla enemmän tai vähemmän virallisesti. Aamulla työvaatteita valitessani huomasin kaapissani roikkuvan viimeksi nähdyn pitsimekon lisäksi toisenkin midimitalla varustetun mekon. Olen hankkinut tämän yksilön muistaakseni joskus vuosi sitten, mutta jostain syystä pitänyt sitä luultavasti vain kerran. Niin, ei tuollaisia asioita voi aina muistaa! :D

Päätin antaa mekolle tänään tilaisuuden ja tykästyinkin siihen melkoisesti. Mekon malli on mielestäni oikein kaunis ja korkeampien korkojen kanssa tuo pituuskaan ei näytä yhtään huonolta.

Pääntien pitsi sen verran huomiota keräävä, että kovin paljon en koruja mekon seuraksi kaivannut. Yläosan leikkaus on muutenkin aika jännä, kun se tavallaan näyttää siltä kuin siinä olisi erillinen bolero mekon päällä. Tavallaan siis ainakin.

Sään viileneminen on myös vaikuttanut muhun niin, että tekisi hirmuisesti mieli hankkia vaatevarastoon uusia lämmikkeitä, lähinnä neuletakkeja. Niitä siis olen tässä vähän ebaystäkin selaillut ja muutama aika miccisä onkin jo tullut vastaan. Sinänsä en kyllä v ä l t t ä m ä t t ä tarvitsisi mitään uutta, varsinkin kun makuuhuoneen lattialla on viitisen kassillista vaatteita odottamassa hinnoittelua ja kirpparille vientiä. Toisaalta kaappiin mahtuisi raivauksen jäljiltä jotain uutta. Ehkä tilaan, ehkä en...

Riceley

2011-08-29T19:12:00.003+03:00

Tyttären mangaharrastuksen hedelmiä olisi vihdoin taas näytillä. Aina välillä niitä olen yrittänyt häneltä saada julkaistavaksi, mutta kuvat ovat yleensä sen verran henkilökohtaisia, ettei hän ole halunnut niitä antaa kaikkien katsottaviksi. Eilen valmistuneen kuvan tytär kuitenkin aivan itse ehdotti laitettavaksi tänne blogiin.

Klikkaa kuva suuremmaksi!

Tämä on siis yksi tyttäreni tietokoneella tekemistä kuvista, joita mulla on aina sekä kotona että töissä taustakuvina. Ihan parasta! Tässä hieman Matrix-sävytteisessä piirustuksessa on tyttären Portal 2 -pelistä innoituksensa saanut hahmo nimeltään Riceley. Tytär on tehnyt kyseisestä pelistä paljon hienoja mangahahmoja, mutta niitä en kuulemma saa näyttää. ;)

The Last Day of Summer

2011-08-28T18:51:00.003+03:00

Tai niin ne ainakin väittää. Joka tapauksessa tänään oli harvinaisen ihana ja kesäinen sää. Niinpä lämmöstä täytyi tietenkin ottaa kaikki irti ja näyttää säärille vielä hetken verran auringonvaloa ennen kuin ilman viiletessä - ilmeisesti jo huomenna - on pakko verhota sääret vähintään sukkahousuilla.

Tämän pitsimekkoni olen ostanut pari vuotta sitten eBaystä, mutta en ainakaan muista, että se olisi vielä koskaan päässyt blogiin asti. Materiaaliltaan mekko on aivan hirmuisen pehmeä, joten siinä on mukava viettää leppoisaa sunnuntaipäivää. Yksi huono puoli mekossa kuitenkin on. Joustava pääntie, joka mitä ilmeisimmin on tarkoitettu pidettäväksi olkapäät paljastavasti, meinaa jatkuvasti hilautua ylöspäin, mistä seuraa vähän huvittavan näköistä nykimistä aika ajoin. Varmaan juuri sen vuoksi en ole mekkoa hirveästi käyttänyt, varsinkaan julkisilla paikoilla. Lisäksi mekko on vähän hankalan pituinen, sellainen puolisääreen yltävä, vaikka ostaessani luulin sen olevan täyspitkä. Mekon lyhyys selittyy tosin sillä, että mekko on kotoisin Kiinasta. Siron ja pienen kiinalaisen päällä mekko varmasti onkin kunnolla pitkä, kuten myyjän kuvissa. Tämäkään pituus ei tosin mielestäni näytä mitenkään pahalta vaan ehkä jopa keventää mekon ilmettä - ja onhan midipituus muotiakin, hehe.

Sinisävyinen väsypäivä

2011-08-24T19:30:00.003+03:00

Joensuun ilmassa täytyy olla nyt jotain omituista, sillä mua on väsyttänyt hyvistä yöunista huolimatta ihan hirveästi koko päivän. Enkä ole ainoa tässä kaupungissa. No joo, on mulla vähän kyllä jotain pientä tuhinaa nenässä ja karheutta kurkussakin, joten ehkä mä vain olen tulossa kipeäksi. Toivotaan kuitenkin, että en ole. Sen verran paljon on tekemistä nimittäin.

Tuossa joitakin viikkoja sitten ollessani kaupungilla tyttären kanssa, ostin heräteostoksena sinisen topin henkkamaukalta. Tytärkin nimittäin oli sitä mieltä, että se sopisi mulle hienosti. No, viime viikot ovat olleet sen verran viileitä, ettei topin olemassaolo ollut tullut edes mieleen. Tänään sää oli kuitenkin ilokseni todella lämmin, joten nyt oli topin aika päästä päälleni.

Mulla oli alun perin alaosana levenevähelmainen hame, mutta jotenkin se ei vaan sopinut tämän topin kanssa. Heti kun vaihdoin päälleni kynähameen, tuntui paitakin paljon kivemmalta. Se että se leveämpihelmainen hame ei istunut niin hyvin, johtuu varmaan siitä, että topin helma yltää niin alas, että hame on jo ehtinyt leventyä "liikaa". Ja siitä taas tuli sellainen turhan leveäperäfiilis. Kyseinen hame näyttää nimittäin huomattavasti kivemmalta päälläni, kun paita on hameen sisäpuolella. Kuvan kynähame kuitenkin toimii molemmilla tavoilla. Jännää tämä pukeutuminen...

Sininen teema jatkui myös meikissä sekä kynsissä. Mulla ei ollut valmiina sen sävyistä lakkaa, mitä olisin kynsiini kaivannut, joten päätin tehdä hieman kokeiluja ja yhdistellä kahta eri sävyä toisiinsa. H&M:n sininen alle ja päälle Rimmelin yönsinistä hieman kimaltavaa lakkaa osoittautui kivaksi sävyksi.

Sinisävyisistä kynsistä ja kynsilakoista tuli vielä mieleeni, etten ole vielä esitellyt lakkoja, jotka ostin Italiasta. Kävin Pisassa Kiko-nimisessä kosmetiikkaliikkeessä ja olin täysin hurmaantunut liikkeen valikoimiin. Kosmetiikkaa huikean halvoin hinnoin ja kaikissa sateenkaaren väreissä. Kynsilakkoja oli - ehkä hieman karrikoiden - kokonaisen seinällisen verran, joten sävyistä oli itse asiassa aika vaikea valita omansa. Hintaakaan ei ollut kuin 2,50e kappale, joten se ei ollut esteenä. Valitsin kuitenkin lakoista vain kaksi, vaalean helmiäislakan sekä turkoosinsinisävyisen hieman tummemman lakan, jota on tällä hetkelläkin varpaitteni kynsissä. Tässä joku päivä se pääsee kyllä sormiinkin asti.

Hylly ja siihen täytettä sekä muita kotoisia asioita

2011-08-17T20:03:00.003+03:00

Muhun iskee aina syksyn lähestyessä pesänrakennusvietti. Tiedättehän, sellainen pakonomainen tarve laittaa kotia kuntoon, heittää roinaa pois nurkista lojumasta ja tietenkin hommata samalla jotain uutta piristämään sisustusta. Vähän sama asia kuin vaatevarastonkin päivittäminen. Myös keväällä on monesti mukava tehdä pieniä uudistuksia kotona, mutta kyllä loppukesä ja alkusyksy ovat mulle tässä(kin) mielessä sitä kaikkein inspiroivimpaa aikaa.

Koska sää ulkona oli tympeän harmaa, päätimme ottaa asukuvat sisällä. Valitsin paikaksi sohvanurkkauksen, sillä ajattelin samalla näyttää pari uutta juttua, mitä olen sohvan kaunistukseksi hommannut. Viltti jonka päällä istun sekä sohvan vasemmassa reunassa oleva koristetyyny ovat ihanaista Victoria Frances -sarjaa. Löysin ne Lappeenrannan Prismasta alennushintaan.

Itse asussa ei ole mitään kovin kummallista, vaan luotin tänään mustan voimaan. Huivikokeilutkin saivat jatkoa henkkamaukalta löytyneen pitsikoristeisen puuvillahuivin muodossa. Pieneksi koristukseksi lisäsin huiviin vielä uusimman camée-löytöni. Meikkipuolella olin tänään hyvin minimalistisella tuulella. Laitoin nimittäin vain ripsiväriä.

Jätin tarkoituksella kuvaan kuvaaja-Shanin jalan, hehe. Samalla jäi myös näkyviin ihanan karvainen Lapasen lempituoli. Sitä saisi olla jatkuvasti imuroimassa, jos mielisi pitää sen karvattomana. Niin, ja onhan kuvassa myös Ninja-neitimme.

uusi camée löytyi eBaysta

Sohvalla on myös toinen uusi tyyny, jonka sain Mammalta. Unohdin ottaa siitä kuvan, mutta onneksi teema on sen verran yleinen, että se löytyi netistä. Tuota Tournée du chat noir -sarjaa on meillä myös keittiössä peltipurnukan muodossa.

Victoria Francesia löytyy kotoamme muualtakin kuin sohvalta. Viimevuotisen kalenterin kuvat odottivat melko pitkään seinälle pääsyä, mutta nyt tyynystä ja viltistä inspiroituneena annoin Villelle kenkää työpöytäni yläpuolelta ja laitoin tilalle viisi kuvaa kalenterista. Alun perin tarkoitus oli ihan kehystää nuo kuvat, mutta sitten iski nuukuus. Meneehän nuo ihan sinitarrallakin kiinnitettyinä.

Shanin työpöydän ylle saimme vihdoin asennettua hyllyn, joka on odottanut seinälle pääsyä jo "muutaman hetken". Hyllyjä on itse asiassa kaksi, mutta seinän materiaalin aiheutettua melkoisia ongelmia päätimme jättää hyllyt tässä vaiheessa vain tuohon yhteen ja laittaa sen toisen jonnekin muualle, luultavasti makuuhuoneeseen. Hyllyt olivat alun perin valkoiset, kun ostimme ne kaveripariskunnalta muuton tieltä pois, mutta koska ne eivät valkoisina sopineet sisustukseemme niin hyvin, maalasin ne mustiksi.

Kirjoja meillä on aika paljon eivätkä kaikki ole edes hyllyissä, mutta hankin silti tänään lisätäytettä tuohon uuteen hyllyymme. Paperbagit ovat hyllyn kannalta muutenkin parempia kuin kovakantiset teokset, sillä mä vähän pelkään koko komeuden tippuvan joku päivä seinältä alas. Meillä nimittäin on tuossa ihan vieressä junarata, ja pari taulua sekä keittiössä oleva Arabian lokerikko ovat jo päättäneet hypätä seinältä (lokerikko kiinnitettiin uudistamisen jälkeen vähän paremmin takaisin). En siis viitsi mitään kovin painavaa tähän hyllyyn laittaa, varsinkin kun hyllyä ei saatu kiinni aivan niin pitkillä ruuveilla kuin olisi tarkoitus.

Uudet kirjat ovat tässä:

Viisi osaa ihanaista Game of Thronesia - tai oikeammin A Song of Ice and Firea. Kirjasarjan ensimmäisestä osasta tehty televisiosarja vei niin mennessään, että nämä kirjat oli pakko hommata luettavaksi odotellessa uusia kausia tv-sarjaan.

Musta ja violetti ne yhteen soppii

2011-08-16T18:18:00.003+03:00

Olipas ilma viilentynyt eilisestä! Missäs ne tämän viikon helteet ovat, ei ole täällä ainakaan näkynyt. Eipä sillä, tällaisella ilmalla on mielestäni juuri parhainta ja inspiroivinta pukeutua. Ei ole liian kylmä, joten ei tarvitse hirmuisia vaatekerroksia, mutta on kuitenkin sen verran viileämpää, että melko monenlaiset asut tulevat kysymykseen. Hellepukeutumisen vaikeudestahan olen kirjoittanut aiemminkin.

Tämän päivän asu lähti liikkeelle siitä, kun silmiini osuivat violetit sukkahousut avattuani vaatekaapin. Seuraksi valikoin mustan, aika kesäisen mekon ja tukevat kiilakorkoavokkaat. Ensin olin jo laittamassa vielä kaulaani violetinsävyistä korua, mutta sitten muistin tilanneeni viileneviä kelejä varten huivin violetin ja mustan sävyissä. Ajattelin nimittäin alkaa käyttää huiveja aiempaa useammin, sillä olen netin syövereissä törmännyt moniin inspiroiviin huiviasuihin. Tästä huivista on hyvä aloittaa, kun siinä on lempivärejäni.

Ensin kuvittelin tarkenevani ihan pelkässä mekossa, mutta pienen ulkonakäväisyn aikana muutin mieleni ja hain kaapista mustan samettijakun.

Näistä kahdesta kuvasta huomaa muuten mielestäni hyvin, miten vaatteen muodolla on väliä. Tuo mekko ei nimittäin ole ihan täydellinen malliltaan mulle, sillä se peittää löysän empirelinjan takia vartalon muodot ja saa mut näyttämään todellista paksummalta tuosta keskivartalon kohdalta. Paljon paremmalta näyttää mielestäni jakun kanssa, kun se piirtää X-vartaloni kurvit paremmin esille. Mitä taas tulee helman pituuteen, tuo alkaa olla siinä mukavuusrajalla, ehkä jopa vähän sen yli. Parhaiten viihdyn pidemmissä hameissa ja mekoissa, sellaisissa polvimittaisissa - tai sitten maksihelmoissa. Tästä minimpään suuntaan en varmasti lähde.

Kissakengät ulkoilemassa

2011-08-14T11:34:00.004+03:00

Viime postauksen lopussa kerroin, että kissaklopottimet ovat jo päässeet käyttöön. Perjantai-iltana nilkkurit somistivat mustaa mekkoasua muutaman kenkiinkin sointuvan korun kera. Aloin tuossa ensin miettiä, että tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun mulla oli nilkkurit mekon kanssa, mutta eihän se niin taida olla, sillä kyllähän mä olen käyttänyt ainakin maihareita mekkoasussa tuoden niillä kokonaisuuteen pientä särmää. Ja särmää riittää kyllä kissakengissäkin, tosin naisellisella otteella.

Koska kengät ovat itsessään jo todella näyttävät, ei asu liiemmin mitään muuta koristusta kaivannut. Muutaman korun halusin silti vielä lisätä. Kuinka ollakaan, korulaatikostani löysin vanhan perintörannekorun, jonka hentoinen pronssinvivahde ja punaiset kivet toistavat kauniisti kenkien sävyä ja kissojen punaisina leimuavia silmiä.

Ettei kokonaisuus jäänyt aivan alapainotteiseksi, lisäsin vielä kaulalleni uudehkon koruhankintani, jonka bongasin eBaysta jonkin aika sitten. Siinä kun on myös punaisia kiviä.

Tuo musta mekko on muuten aivan ihana, mutta se on materiaaliltaan melkoisen sähköistä ja siihen tulee herkästi kulumia. Nyt olisikin haaveissa löytää suunnilleen samanlainen mekko, mutta vähän parempilaatuisena ja mielellään hieman lämpimämmästä kankaasta valmistettuna. Ainakaan vielä en sellaista ole bongannut, mutta pitänee jatkaa etsintöjä. Se täydellinen musta mekko odottaa varmasti mua jossain...

Pieni panostus syksyn muotiin

2011-08-11T18:22:00.006+03:00

Mä tykkään seurata muotia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että noudattaisin pukeutumisessani trendejä sopulin tavoin. Jotain pientä on kuitenkin aina kiva ottaa muotivillityksistä omaankin käyttöön. Sellaisia elementtejä, jotka sopivat omaan tyyliin muutenkin. Tänä syksynä tuntuisi - jälleen kerran - olevan vallalla joitakin sellaisia juttuja, jotka kuuluvat pukeutumiseeni muutenkin. Esim. pitsi ja sametti sekä pitkät helmat, joita kaikkia käytän huolimatta siitä ovatko ne muotia vai eivät. Herraintyylistäkin pidän kovasti, joten sitä aion melkoisen varmasti toteuttaa omannäköisellä variaatiolla maustettuna. Nyöritetyt, pitkät saappaatkin jo omistan sekä puolipitkiä hameita. Aivan sellaisiin pohkeen puoliväliin ylittyviin helmoihin en kuitenkaan aio lähteä mukaan, koska mielestäni ne eivät näytä kivoilta kenelläkään. Ruutukuosi palaa parrasvaloihin ilmeisesti joka syksy. Joskus se on tuntunut kivalta, mutta saa nähdä tuleeko sitä itse pukeuduttua mihinkään ruudulliseen. Epäilen vahvasti. Kaapistani löytyisi myös koppalakki - sellainen Tom of Finland hattu, mutta olen melkoisen varma sen myös jäävän sinne kaappiin..

Yksi syksyn trendi on myös liskokuosi. Mä en yleensä ole mikään kova eläinkuosifani (paitsi itse eläinten päällä), enkä muutenkaan hirveästi pidä kuviollisista vaatteista, kuten on tullut aiemminkin todettua. Käärmekuviota on kuitenkin kaapissani ollut ennenkin, sukkahousujen muodossa. Joskus 90-luvulla mulla oli kyllä käärmekuosiset housutkin, mutta kokonaan käärmeiset vaatekappaleet eivät varmasti tee paluuta päälläni (Hups, nyt kun sen vannoin, niin mitenkähän käy.. :D).

Yhden uuden kärmesjutun kuitenkin hankin. Punamustat liskoballerinat vain näyttivät eBayssä niin vastustamattomilta! Ja sitä ne ovat oikeastikin.

Ai niin, ne kissakengätkin on nyt sitten käytössä testattu ja ne ovat aivan hirmuisen hyvät jalassa! Kävelin niillä useamman kilometrin eikä tuntunut missään.

Nostalgiavaatteissa

2011-08-11T18:06:00.003+03:00

Vaatevaraston inventaariossa saattaa aina joskus tehdä löytöjä. Kaappien perukoille hautautuneita vaatteita, jotka aikansa unohduksissa oltuaan näyttävätkin taas kivoilta ja kiinnostavilta. Näin tapahtui myös raivatessamme tyttären vaatekaappia seuloen pois liian pieniä vaatteita sekä kaikkea, mitä nyt ei enää vaan tykkää käyttää. Joitakin vaatekappaleita on aika ajoin siirtynyt omasta garderobistani tyttärelle milloin mitenkin suurella käyttöasteella, ja jotkin sitten palaavat myöhemmin osaksi omaa pukeutumistani - tai päätyvät kirpputorille. No, yksi tällainen unohtunut vaate löytyi inventaariossa, jonka suoritimme joitakin viikkoja sitten. Löysin nimittäin kiinalaishenkisen topin, joka joskus aikoinaan oli lempivaatteeni. Tänään sitten ajattelin kokeilla, miltä se näyttäisi tämän päivän Micin päällä, ja ainakin viihdyin siinä loistavasti. Sama asukokonaisuus on jo nähtykin joskus "muinoin" täällä blogissakin ja ihan bannerissakin asti. Se kertookin siitä, kuinka rakas tämä asu silloin joskus oli. Yhtenä vaikuttavana tekijänä on varmasti se, että hame on Shanin vanha. Niin, ja alla olevan paidan taas olen saanut kälyseltäni.

Heh, ilmeen perusteella voisi ehkä luulla, että olen jotenkin allapäin tai väsynyt, mutta ei. Aurinko se vain vähän häikäisi silmiä tai jotain. :)

Kosmetiikan top 10

2011-08-05T12:58:00.006+03:00

Vivian haastoi mut mukaan My Top 10: Cosmetics -haasteeseen, jossa tarkoitus on otsikon mukaisesti listata kymmenen mielestään parasta kosmetiikkatuotetta. Eilen sitten kissojen kuvaamisen ohessa räpsin kuvat omasta lempikosmetiikastani.

Haasteen säännöt ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavat:

1. Thank the person who tagged you and link to their blog.
2. Put the Top 10 Award logo on your blog.
3. List your top 10 cosmetics.
4. Choose 10 bloggers to tag, link to their blogs, and let them know.

Kymmentä parasta tuotetta ei itse asiassa ollut kovin vaikeaa valita vaan niitä olisi oikeastaan voinut listata enemmänkin. Parhaimmuusjärjestys kuitenkin tuotti hieman ongelmia, sillä se nyt niin riippuu siitä, mitä kosmetiikan osa-aluetta eniten arvostaa. Mulle kuitenkin tärkeintä on ihosta huolehtiminen, joten sellaiset tuotteet valloittivat kärkisijat.

1.- 2. Lumenen Vitamin C+ Pure Radiance päivä- ja yövoide

Mulla meni todella pitkään löytää sellainen naamarasva, joka riittäisi talvikeleissäkin kuivuudesta helposti kärsivälle iholleni. Lumenen C+ -sarjasta löytyi viimein apu, ja kiristävä iho on enää muisto vain. Alun perin käytin sarjan Hoitavia voiteita, mutta niiden poistuttua markkinoilta siirryin näihin Heleyttäviin, jotka kyllä toimivat aivan yhtä mainiosti. Ja iho kiittää.

Listan ulkopuolelta on pakko mainita myös tuote, jota käytän ihoni puhdistamiseen. En nimittäin pese kasvojani vedellä (paitsi suihkussa..) vaan käytän kasvojenpuhdistuspyyhkeitä. Aiemmin merkkini oli Nivea, mutta viime aikoina olen käyttänyt hieman halvempia Pirkan pyyhkeitä, jotka ovat ihan yhtä hyviä, tosin vähän voimakkaammalla tuoksulla varustettuja. Aamulla pyyhin kasvoni kasvovedellä, joka sekin on Lumenen.

3. Cliniquen All about Eyes (rich) -silmänympärysvoide

Myöskin jo useamman vuoden käytössä ollut luottotuote. Sopivan ravitseva, mutta ei kuitenkaan pöhötä silmänalusia.

4. Lumenen Arctic Touch Kirkastava Mineraalikuorinta

Kasvojeni iho ei varmasti olisi niin hyvässä kunnossa ja sileä, jos en käyttäisi kasvojen kuorintaa. Lempparituotteeni löytyi jälleen kerran Lumenelta. Tykkään siitä, että kuorinta-aineessa on pientä raetta, vaikka herkälle iholle ei mekaanista kuorintaa pahemmin suositella. Tämä kuorii kuitenkin hyvin kevyesti eikä rasita ihoa, ja jotenkin tuntuu että pienellä rakeisuudella saa esimerkiksi nenänpielten ja leuan rosoisuudet paremmin pois kuin pelkällä kemiallisella kuorinnalla. Kemiallista kuorintaakin olen kokeillut, mutta en pitänyt siitä läheskään niin paljon kuin tästä tuotteesta.

5. TIGIn hiustuotteet

Näitä en alkanut yksilöimään sen tarkemmin, sillä käytössäni olevat tuotteet vaihtelevat aika ajoin. Nyt tosin lempparini shampoon ja hoitoaineen osalta on jo melko pitkään ollut Brunette Goddess. Värin mustasta ruskeammaksi vaalentamisen takia hiukseni kuitenkin kaipaavat tällä hetkellä stydimpää hoitoainetta. Niinpä hoidan niitä nyt Dumb Blondella, joka on Brunette Goddessia voimakkaampi hoitavilta ominaisuuksiltaan.

Muotoilutuotteena mulla on tällä hetkellä Your Highness Thickening Gel, joka tuntuu toimivan oikein kivasti. Mitään kovin supertuuheaa tästä mun liruletistä nyt ei saa yhtään millään, mutta ihan kelvollisen kuitenkin.

6. Lancômen Photogenic Lumessence -meikkivoide

Talvikauden suursuosikkini, jota pitää ostaa lisää kunhan naama taas vaalenee talviväritykseensä. Edelliselle pullolle kävi vähän kalpaten, sillä se oli jossain vaiheessa - luultavimmin kissojen toimesta - tipahtanut lattialle ja kaula oli räsähtänyt poikki. En tietenkään ollut huomannut sitä heti vaan löysin pullon vasta useita päiviä myöhemmin sängyn alle kierineenä. Meikkiä olisi ollut vielä melkein puoli pulloa jäljellä, mutta se oli päässyt jo hieman kuivahtamaan, eikä mulla oikein ollut sille mitään korvaavaa astiaakaan. No, uusia onneksi vielä saa.

kuva täältä

Kesällä käytän kevyempää meikkiä, ja suosikkini löytyy taas Lumenelta. Hoitava Meikkivoide kandenkympin suojakertoimella on mukavan kevyttä ja ihanan pehmeää kesänaaman tasoittajaa. Alkukesästä sävynä on 1 ja naaman saatua väriä 3. Siinä välissä sitten voi sekoitella näistä kahdesta sopivan sävyn.

7. Maybellinen Lash Stiletto -ripsiväri

Mainoksen uhrin superlöytö, jolla saa aikaan ihanan klimpittömät ja erotellut sekä tarpeeksi luonnollisen näköiset ripset. En voi nimittäin sietää paksuja klimppiripsiä. Juhlaankin näillä saa tarpeeksi näyttävän lopputuloksen kun lisää väriä toisen kerroksen. Aiemmin käytin mustaa sävyä, mutta nyt hiustenkin ruskeuduttua sävyni on ruskea myös ripsissä. Lopputulos on kunnolla tumma, mutta ei kova.

8. L'Orealin Touche Magnifique -valokynä

Zombimaisen mustat silmänaluset omaavana en tule toimeen ilman valokynää. Tässä tuotteessa on mielestäni erinomainen hinta-laatusuhde sekä vaalealle iholle sopivat sävyt.

9. Musta kajal

Listalleni itseoikeutettuna kuuluu musta kajal, jota käytän lähes aina meikatessani. Tällä hetkellä en kuitenkaan pysty sanomaan, mikä se ehdoton lempparituote on, sillä se kynä josta pidin kaikkein eniten on - tietenkin - poistunut markkinoilta. Tuo Lumenen pieni nysä kuvassa takimmaisena on kaikki, mitä lempikynästäni on jäljellä. Se oli ihana kajal, pysyvä ja hienosti levittyvä. Muutaman ihan hyvän korvaavan tuotteen olen kuitenkin löytänyt, vaikka kumpikaan niistä ei ainakaan mun silmissäni pysy tuon Lumenen kynän veroisesti. Rimmeliltä on nuo molemmat, joita tällä hetkellä käytän. Jos jollakin on ehdottaa hyvää, mustaa ja erityisesti pysyvää kajalia, olisin kiitollinen!

10. The Body Shopin Vanilla -tuoksu

Micin ominaistuoksuksikin nimetty TBS:n vaniljainen eau de toilette on jo vuosia ollut tuoksuista ehdoton lempparini. Vuosikausiin en muuta käyttänytkään. Viime kesänä sain kuitenkin lahjaksi Gicenchyn Ange et Démon, Le Secret -tuoksun, josta pidän myös todella paljon. Siitä on tullutkin kesätuoksuni. Keväällä ihastuin laivalla Armanin Codeen, jota käytän aina välillä, kun siltä tuntuu. Vanilla on kuitenkin vieläkin se ykkönen.

Erityismaininta: UNI

Kaikessa kauneudenhoidossa kuitenkin mulle se tärkein on nukkuminen. Jos uni on jäänyt vähälle, se näkyy heti ihossa ja ulkonäössä muutenkin. Tähän varmasti moni vielä lisäisi ravinnon ja liikunnan merkityksen, joita myös itse pidän tärkeinä. Kaikista korkeimmalle sijalle asetan kuitenkin unen. Näkeehän sen tärkeyden jo kissoistakin, jotka nukkuvat paljon ja ovat aina NIIN kauniita! ;)

Nurjistelen taas sen verran, etten haasta ketään. Homman voi toki toteuttaa kuka niin haluaa.

Voodoo-koru ja tuijottava kissa

2011-08-04T16:35:00.004+03:00

Korukokoelmassani oli selvästi aukko. Sieltä puuttui tummanpuhuva kaulakoru, mielellään pitkässä ketjussa riippuva sellainen. No, eihän siinä muu auttanut, kuin alkaa selailla eBaytä, josko sieltä löytyisi sopiva yksilö. Ja eihän tuo ihmeiden aarreaitta tälläkään kertaa pettänyt. Koru jonka bongasin on virallisesti miesten, mikä on mielestäni vähän hassua, kun ei tuollaisissa koruissa ole mitään ominaisuutta, mikä rajaisi sen vain miehille kuuluvaksi.

Mustilla höyhenillä ja parilla pikkuisella pääkallolla varustettu riipus saapui luokseni Koreasta melkoisen nopeasti ja osoittautui olevan luonnossa itse asiassa vielä hienompi kuin odotin.

Mä en oikeastaan ole mikään pääkallofani enkä yleensä tykkää pääkalloista vaatteissa tai asusteissa. Tässä korussa ne kuitenkin toimivat yhdistettyinä mustiin höyheniin tehden kokonaisuudesta jännästi voodoo-henkisen. Eikä pääkalloja kyllä tuolta höyhenten seasta paljoa edes huomaa, jos ei katso tarkemmin.

Räpsin tuossa myös muutamia kuvia kissoista, ja yksi onnistui sen verran hyvin, että haluan näyttää sen teillekin. Lapanen, meidän noin kuusi ja puoli kiloa painava läsötyksemme, harrastaa usein todella suoraa tuijotusta, mikä välillä käy hieman ärsyttäväksikin. Tuntuu kuin sen katse porautuisi suoraan sieluun... Valokuvaan tuo tollotus käy kyllä varsin hienosti, vai mitä?

Vähän viileämpi mekkosää

2011-08-01T16:14:00.003+03:00

Tänään aloin taas lomailun jälkeen - tai vielä vähän sen lomassa - tehdä suunnitelmia tulevalle lukuvuodelle töissä. Hommaa on tänä vuonna vielä aiempaa enemmän, sillä monet opettamistani kursseista on kokenut kevään suunnittelutyön aikana muutoksia, jotka nyt täytyy sitten toteuttaa käytännön tasolla. Lähestyvä syksy siis antaa jo ensimerkkejään, vaikka se oikea syksy vielä häämöttääkin melkoisen kaukana. Ja hyvä niin!

Sää ei tosin tässä viime päivinä ole meillä päin ollut enää kovinkaan lämmin, joten pukeutuakin on voinut aivan eri tavalla kuin hellepäivinä. Mä en nimittäin mielestäni ollenkaan hallitse pukeutumista kuumalla säällä, siis niin, että olisin itse lopputulokseen tyytyväinen. (Tässä syy kesäajan vähäisiin asupostauksiin.) Yleensä sitä vain heittää päälleen jonkun mahdollisimman helpon ja mukavan sekä viileän mekon. Koruilla ja kengillä olen sitten yrittänyt vähän elävöittää näitä asuja, mutta nääh.. No, onneksi sitä ei kesäkuumalla tarvitsekaan mitenkään erityisesti edustaa. :)

Päivän asuvalinta tänään on mekko, jonka ostin eBaystä joitakin viikkoja sitten. Ihastuin mekkoon heti sen nähtyäni, ja todellisuus oli onneksi vielä kuvaakin kauniimpi. Tässä on varmasti tulevien kuukausien lempivaatteeni. Yleensä en suosi kovinkaan paljon mitään kuviollisia vaatteita, mutta erilaiset itämaissävytteiset kuosit ovat iso poikkeus. Tämän mekon kuvionti on kauniin japanilaishenkinen ja väritkin ovat kauniit.

Vaikka kesä vielä onkin, en silti ole paljain säärin tuon mekon kanssa. Suurin syy on se, etten kunnolla tarkene niin, mutta asiaan vaikuttaa myös se, että tunnen jotenkin oloni kotoisammaksi myös jalat jollakin tapaa verhoiltuina. Sukkahousut taas eivät millään tuntuneet hyvältä vaihtoehdolta, kun kuitenkin on vielä kesä ja kaikkea. Leggingsit taas käyvät mielestäni paremmin kesäänkin - tosin tämä oli ensimmäinen kerta tänä kesänä, kun mulla on jalassa sellaiset. Ota tästä nyt sitten selvää.. :D

Nuo paksupohjaiset ballerinat ostin joskus keväällä Ellokselta. Harmikseni ne aiheuttavat kuitenkin jopa sukan kanssa pahat rakot kantapäihin, joten niiden käyttö on jäänyt valitettavan vähäiselle. Tänään kuitenkin keksin keinon välttää hankaumat, kun silmiini sattui osumaan yhtä laatikkoa penkoessani silikoniset kantapääsuojat, jotka olin ostanut ties milloin ja unohtanut sitten sinne laatikkoon. Niiden avulla taidan saada nämäkin kengät käyttöön, sillä ainakin lyhyen kokeilun perusteella ne auttoivat eivätkä kengät painaneet lainkaan.

Loppupäivän voisikin sitten ottaa mallia Lapasesta...

Kissanaisen klopottimet

2011-07-21T18:13:00.003+03:00

Eräälle irc-kanavalle pastetun linkin johdattamana eksyin tässä yksi päivä Brandosin sivuille selailemaan alennuksessa olevia kenkiä. Hetken selailun jälkeen silmieni eteen avautui kuva saapikkaista, jotka ensinäkemältä vaikuttivat ehkä hieman övereiltä, mutta hetken niitä makusteltuani käsittämättömän valloittavilta ja sellaisilta, jotka vain olisi pakko saada. Mulle käy noin hyvin harvoin, joten ostopäätöksen tekoon ei mennyt kauaa.

Muutama päivä sitten poposet saapuivat sitten luokseni, ja täytyy vain todeta, että kyllä kannatti! Irregular Choicen mustat Miaowit ovat kuin tehdyt kissarakkaan ja vähän omalaatuisen naisen jalkaan.

Tuo hassu pupukuvioinen pohja ei kyllä varmaan kovin pitkään säily tuollaisena, sillä luulenpa käyttäväni näitä kenkiä paljon!

Voin jo kuvitella itseni yksinkertaisessa, mustassa asussa, jonka "se juttu" on nämä kissanilkkurit. Sellaisia kelejä ei varmaan kuitenkaan ihan heti ole tiedossa, mutta maltan kyllä odottaa. Nyt nautin täysin siemauksin tästä lämmöstä, lomasta ja pian pimenevistä illoista. Syksyyn on vielä aikaa!

Mekontekele

2011-07-08T00:47:00.004+03:00

Menin sitten tuossa joutessani myös osallistumaan Nelly.comin mekonsuunnittelukisaan (ei, se Pedobear-mekko ei ole mun).

Vaihtoehdot eivät olleet mitään mahtavia, mm. pitkät helmat puuttuivat kokonaan, mutta sain sentään jonkinlaisen mekon kyhättyä. Voisin tuota itsekin pitää tosiaankin!

Äänestää saa.. ;)

Auta minua voittamaan, äänestä mekkoani täällä!

Pisaa ja vähän Milanoa

2011-07-07T18:46:00.005+03:00

Moikkis taas! Reissu Italiaan on nyt reissattu ja kotiin palattu, mikä tuntui kyllä harvinaisen ihanalta. Ja vaikka sää Suomessa oli paluumme aikaan - ja useimpina päivinä sen jälkeenkin sekä edelleen - melkoisen lämmin, tuntui keli mielestäni ihanan viileältä Italian helteiden jälkeen. Itse asiassa meillä on kotona niin viileää, että olen joutunut kaivamaan neuletakin päälleni muutamana iltana.

Mutta nyt matkamuistelua!

Vietimme suurimman osan ajastamme Pisassa, missä kiertelimme Ihmeiden aukiolla, kaduilla ja kujilla, söimme hyvin ja shoppailimmekin vähän. Niin, ja kävimme me yhtenä päivänä rannallakin ja uimassa Välimeressä, minne se talviturkki multakin vihdoin jäi.

Kuten kuvistä näkee, torni oli edelleen kallellaan. Tällä reissulla en mennyt katselemaan Ihmeiden aukion rakennuksia tarkemmin eli sisältä päin, sillä olin nähnyt ne jo edellisellä reissulla viime vuonna. Torniin en silloin kiivennyt, joten nyt päätin voittaa korkean paikan kammoni - sekä ahtaan paikan kammoni, sillä tornissa on todella ahtaita portaikkoja - ja kiivetä ylös torniin.

Alku menikin hienosti, aina siihen asti, kunnes meidän oli pakko mennä tornin sisältä ulkoreunalla kiertävälle tasanteelle. Jo pelkkä ensivilkaisu aiheutti melkoisia kammon väristyksiä, mutta pahin pelko iski mentyäni tasannetta eteenpäin parisen metriä. Sen jälkeen alkoi nimittäin tornin alaspäin kallistuva vaihe (jonka tunsi muuten sisällä portaissakin todella hyvin), jolloin tuntui siltä, että jos tästä vielä jatkaa, tippuu väistämättä alas. No, jalat menivät aivan veltoiksi, kylmä hiki helmeili iholla ja sydän löi tuhatta ja sataa. Ei siinä auttanut siis muuta kuin todeta, että Pisan torni vei voiton ja kääntyä takaisin. Paikka, jonne asti pääsin, sijaitsee reilussa puolessa välin tornia (toinen oviaukko alhaalta tuossa yllä olevassa kuvassa).

Shoppailua tuli myös harrastettua, mutta ei mitenkään hirmuisen paljon. Itse kaupungilla kiertely, vaatteiden, kenkien ja asusteiden hiplaus sekä kahvi- ja jätskitauot olivat sitä parasta antia.

Kaulassani oleva rukousnauha on Rooman reissun tuliaisia, puusandaalit taas Kiotosta.

Yhtenä iltahupina meillä oli käydä "gekkopuistossa" eli läheisellä kujalla katselemassa gekkoja, jotka iltaisin tulivat seinille metsästämään. Viime vuonna sain pitää sellaista kädessänikin, mutta nyt ne olivat meille liian vikkeliä.

Viikon Pisassa oltuamme oli aika siirtyä eteenpäin. Matkasimme Pisasta junalla Milanoon, missä vietimme pari helteistä yötä ja yhden tulikuuman päivän, minkä jälkeen lensimme takaisin koti-Suomeen.

Milanossa oli tukahduttavan kuumaa, mutta paljon hienoa nähtävää. Milanon Duomo on vaikuttava näky sekä ulkoa että sisältä. Kirkon katolle pääsisi myös, mutta me emme kaikkien rakennustelineiden seasta valitettavasti (tai onneksi...) löytäneet hissiä ylös.

Duomolta kävelimme kohti Castello Sforzescoa.

Linnoituksessa on monta monituista museota, mutta me emme tällä kertaa innostuneet vierailemaan niissä. Ulkopuolellakin oli paljon nähtävää, kuten esimerkiksi kissoja...

Castello Sforzescon takana on upea puisto, Parco Sempione. Varjopaikkoja etsien ja välillä jäähilejuomaa nauttien vaelsimme tukahduttavassa kuumuudessa niin pitkälle, että saimme jonkinmoisen kuvan toisella laidalla sijaitsevasta riemukaaresta.

Kyllä! Mulla oli päällä valkoinen paita. :D

Puistossa oli myös muutamia eläinkunnan edustajia, jotka ainakin tyttärelleni tuntuivat olevan reissun parhainta antia.

Lopuksi vielä muutama sananen ruoasta. Pisassa saimme mitä mainiointa pizzaa ja pastaa, ei mitään moittimista. Ainoa outo asia oli se, että pizzoissa ei oletusarvoisesti ole oreganoa, tosin sitäkin saa, jos pyytää. Ja Pisassa kannattaa välttää paikallista kinkkuversiota, mikä on oikeastaan pelkkää läskiä. Paitsi siis jos tykkää läskistä. Minä en.

Useimmat ruokakokemukset Italiassa ovat kyllä olleet melkoisen positiivisia. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että teen itse parempaa lasagnea kuin mitä Italiassa olen koskaan saanut. Siellä se on aina kovin suolaista ja öljyistä. Pohjanoteeraus italialaisessa gastronomiassa tuli eteen kuitenkin Milanossa - tuossa suomalaista ruokaa haukkuneen Berlusconin kotikaupungissa. Vai miltä kuulostaa pizza, minkä useamman sentin paksuista pohjaosaa on tomaatin ja juuston kanssa paistettu juuri ja juuri kypsäksi, ja paistamisen jälkeen läntätty päälle iso siivu keittokinkkua ja kylmiä purkkiherkkusieniä? Kyllä, se kuulostaa aivan piilokameralta, mutta valitettavasti se ei ollut sitä..

Nam?

Ja taas mennään...

2011-06-19T10:39:00.003+03:00

Tänään lähden taas reissuun kohti Italiaa, nyt yhdessä tyttären kanssa! Matkan päämääränä on Pisa, missä vietin reilun viikon viimekin kesänä. Saa nähdä suoristuuko torni tällä kertaa.. ;D

En ole vielä varma, päivitänkö blogia matkan aikana, mutta se on hyvin mahdollista. Takaisintulostamme en myöskään ole vielä aivan varma, tai siis sen ajankohdasta, sillä emme ole sitä vielä päättäneet. Sen näkee sitten...

Moikkelis!

Vielä kerran, Rooma

2011-06-16T21:45:00.003+03:00

Viimeisen Rooman matkastamme kertovan osan julkaisemiseen meni vähän pidempi aika kuin oli tarkoitus, mutta tässä se viimein tulee!

Vietimme Roomassa vielä viikonlopun ja lähdimme maanantaiaamuna kotimatkalle. Lauantain ja sunnuntain ohjelma oli huomattavasti löysempi kuin reissun ensimmäisinä päivinä, sillä suurin osa tärkeimmistä nähtävyyksistä oli tullut jo koluttua. Niinpä nautiskelimme lähinnä Rooman tunnelmasta ja vapaasta ajasta sekä istuimme katukahviloissa ja puistoissa. Molemmille päiville olimme varanneet vain yhden varsinaisen käyntikohteen, ja lisäksi muutama jo aiemmin kohdattu paikka osui uudelleen matkamme varrelle.

Lauantain pääkäyntikohteemme oli hieman kauempana kaupungin keskustasta pohjoiseen sijaitsevat Priscillan katakombit.

Katakombit oli kyllä pysähdyttävä kokemus - ja lisäksi siellä oli ihanan viileää! Kierrokselle lähtiessämme oppaamme pukeutui lämpimään neuleeseen ja anorakkiin, jolloin kysyinkin häneltä, onko katakombeissa hyvinkin kylmä. Hänen mukaansa siellä olisi jäätävää, katsellen samalla hieman ihmetellen meidän hellevaatetustamme. Mietti varmaan, että paleltuisimme sinne maan alle, mutta tosi asiassa siellä oli meidän kahden mielestä huomattavasti helpompi olla kuin paahteisessa ulkoilmassa.

Sunnuntaina lähdimme aamusta kohti Trastevereä, eli Tiberjoen toiselle puolelle. Siellä pidetään sunnuntaisin Porta Portesen markkinat, missä on myyntikojuja vaikka muille jakaa täynnä erilaisia tuotteita vaatteista rihkamaan.

Meillä ei ollut tarkoitus mitenkään kovasti harrastaa shoppailua tällä matkalla (ja poikani on muuten todella taitava shoppailunestäjä, mikä on välillä oikein hyvä asia!), mutta muutaman jutun tuolta markkinoilta kuitenkin ostin. Mukaan tarttui kaunis, leveä hopeansävyisestä metallista ja turkooseista kivistä tehty rannerengas, pari tunikaa/paitaa itselleni sekä pinkkimustaraidallinen hellemekko tyttärelle.

Matkan varrella oli myös Rooman pyramidi, Piramide. Joo, se ei kyllä ole kovinkaan kummoinen, mutta tulipa nähtyä. Parempia ja hienompia pyramideja odotellessa...

Lounastauon jälkeen suuntasimme hotellilta Piazza Popololle sekä Villa Borghesen puistikkoon käppäilemään. Jo hotellilla ihmettelimme hirmuista tööttäilyä, huutoa ja pauketta, joka vain voimistui lähestyessämme Espanjalaisia portaita. Siellähän se syykin sitten selvisi. Koko piazza oli täynnä pinkkimusta-asuisia jalkapallofaneja, jotka juhlivat Palermon edellisiltaista Italian cupin - tai jonkun sellaisen - voittoa. Meno oli melkoista ja meteli aivan käsittämätön. Niin, heillä oli myös vuvuzeloja.

Kiihkeitä italialaisia jalkapallofaneja riitti myös Piazza Popololla, ja osa juhlijoista oli väsähtänyt iltapäivänokosille Villa Borghesea ympäröivään puistikkoon.

Villa Borghesen puistikon alueella on myös Piazzale Napoleone, jonka valkoinen hiekkamaa häikäisi silmiä aurinkolaseista huolimatta.

Puistikon reunamilta oli hieno näköala yli kaupungin.

Illan alkaessa hämärtyä kävelimme lähellä hotelliamme sijaitsevaan pizzeriaan, jonka olimme bonganneet edellisenä iltana. Tulimme sinne uudelleen, sillä tykästyimme ravintolaan kovasti. Paikan hintataso on roomalaisittain ottaen melko kohdillaan, eli sieltä halvemmasta päästä (tosin vielä paljon halvemmalla pääsisi, jos aina jaksaisi mennä esim. Trastevereen), ruoka erinomaista ja - mikä tärkeintä - tunnelma ja henkilökunta aivan mahtavaa.

Pizzerian nimikkopizza, Leonardo, oli todella herkullista! Kuten kuvasta ehkä voi päätellä... Tein muuten samantapaista pizzaa tänään itsekin. Pizzaan laitoin paistovaiheessa pelkästään oreganolla ja oliiviöljyllä höystetyn tomaattikastikkeen lisäksi mozzarellaa, vähän kinkkusuikaleita sekä edamjuustoa. Paiston jälkeen sitten pinnalle rucolaa ja kirsikkatomaatteja. On ihan älyttömän hyvää, suosittelen! Kuten myös Pizzeria Leonardoa Piazza Mignanellilla.

Arrivederci, Roma!

Rooman matka, osa 3

2011-06-03T20:14:00.005+03:00

Langennut nainen Pietarinkirkon rippituolin äärellä...

Perjantaina meillä oli kirkkoisa päivä. Lähdimme heti aamusta metrolla Vatikaaniin, missä meillä oli alun perin tarkoitus käydä myös Vatikaanin museossa ja nähdä kuuluisa Sikstuksen kappeli. Missasin ne nimittäin edellisellä Rooman matkalla, kun emme halunneet käyttää lyhyestä lomastamme paria tuntia jonottamiseen. No, sama jonottaminen - ehkä jopa pahempi, sillä ihmisiä oli nyt Pietarin kirkossakin enemmän kuin viimeksi - olisi nytkin ollut edessä, joten tälläkään kertaa en museoihin päässyt. Ehkä sitten ensi kerralla...

Pietarin kirkon aukiolla oli jo hirmuinen määrä väkeä sinne tullessamme ja jono kirkkoon, turvatarkastuksen läpi, kiersi melkein koko aukion laidan verran. Sinne vain sitten joukon jatkoksi odottelemaan ja paistumaan aamupäivän auringossa. Onneksi jono kulki melko nopeasti ja pääsimme noin puolen tunnin odottelun jälkeen sisään Pietarinkirkon viileyteen.

Vatikaania vartioiva sveitsiläiskaarti on kyllä melkoisen Jännä näky kirkasvärisine pukuineen. Jotenkin tulee narri mieleen, tosin ilmeet olivat hieman vakavat siihen hommaan verrattuna...

Pietarinkirkko on kyllä jotain, mikä pitää jokaisen itse kokea. Sitä ei vain voi kuvien perusteella välittää toisille, miten valtavasta rakennuksesta on kyse. Mittasuhteet kertovat kuitenkin jonkin verran. Kirkko on 133 metriä korkea eli suunnilleen Näsinneulan korkuinen ilman antennia, ja sen pituus on 122 metriä eli sen sisälle mahtuisi mukavasti pari jalkapallokenttää. Mulle tulee herkästi kylmät väreet erilaisista hienoista ja esteettisesti vaikuttavista asioista, ja Pietarinkirkko on yksi niistä rakennuksista, jotka aiheuttavat sellaisia oireita. Jostain syystä Pietarinkirkko ei kuitenkaan tällä toisella kerralla tuntunut aivan niin valtavalta kuin ensimmäisen kerran siellä käydessäni. Olikohan aika kullannut muistot, vai mistähän se mahtaa johtua. Suuri se silti oli, ja upea muutenkin.

Pietarinkirkon kupolia ja kattoa

Pietari...

...ja Pietarin hauta

Pietarinkirkon sisällä on paljon kaunista katseltavaa, patsaita, maalaustaidetta, kattokupoleita... Ja myös jotain ainakin mun mielestäni vähän omituista, nimittäin paavien ruumiita, jotka kyllä ainakin näyttävät ihan vahanukeilta.

Paavi Johannes XXIII

Michelangelon Pietà

Pietarinkirkolta kävelimme pitkin Via della Conciliazionea päämääränämme Castel Sant'Angelo, pyhän enkelin linna.

Linnaan johtaa Tiber-joen yli silta, jonka molemmin puolin on yhteensä 12 enkelipatsasta, ja se tärkein enkeli törröttää tietenkin linnoituksen huipulla.

Ihastuin Castel Sant'Angeloon jo ensimmäisen kerran siellä käydessäni, ja kyllä se taas teki yhtä suuren vaikutuksen. Linnoituksessa on muutama huone pyhitettynä taiteelle ja mm. vanhoja paavien asusteita, upeita ristejä ja maalauksia. Silti hienointa siellä on mielestäni vanhat käytävät ja portaikot sekä hulppeat näköalat ympäröivään kaupunkiin.

Keisarien uurnia

Castel Sant'Angelolta lähdimme Piazza Navonan kautta hotellille elpymään. Piazzaa ympäröi monta ravintolaa, joiden hintataso vaihtelee yllättävän paljon. Halvimman virvokkeidennauttimispaikan löysimme aukion kaakkoiskulmasta, ja sieltä saa myös aivan mahtavan herkullisia panineja!

Perjantainen kirkkoteemamme jatkui vielä iltapäivän puolella, jolloin kävimme katsastamassa lähellä hotelliamme sijaitsevan Santa Maria della Concenzione dei Capuccinin, jonka krypta on siitä erikoinen, että se on koristeltu kapusiinimunkkien luilla. Kryptassa ei valitettavasti saanut ottaa valokuvia, mutta netistä niitä onneksi löytyi. Aivan uskomattoman upea ja vaikuttava paikka, veti nimittäin aika hiljaiseksi.

Edellisellä kerralla Roomassa käydessäni tämä kirkko oli remontissa, joten se jäi silloin näkemättä, mikä harmitti kovasti. No, nyt se on sitten nähty - ja kyllä kannatti.

Rooman matka, osa 2

2011-06-01T14:50:00.003+03:00

Torstaiaamu Roomassa valkeni pilvettömänä ja kirkkaana. Heti aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti Colosseumia, jonne on hotelliltamme noin kahden kilometrin matka. Jostain kumman syystä välimatkat Roomassa tuntuvat kuitenkin paljon karttaan merkittyä lyhyemmiltä. Melkein joka paikkaan kävelee vaivatta eikä metroa, raitiovaunua tai bussia tarvitse käyttää juuri lainkaan, jos ei halua.

Jo ennen kymmentä Colosseumin edusta oli täynnä ihmisiä ja jonot sisälle olivat melko pitkiä. Colosseumin edustalla pyörii useita opaskierroksia myyviä roomalaisia, joten jos on valmis maksamaan vähän enemmän, pääsee sisään jonojen ohi ja saa samalla asiantuntevan opastuksen ja historiantunnin alueella. Edellisellä Rooman vierailullani en käynyt Colosseumissa sisällä, joten tällä kertaa se oli nähtävä. Niinpä me liityimme yhteen opastettavaan ryhmään ja lyhyen, noin vartin mittaisen alkutarinoinnin jälkeen lähdimme oppaan perässä sisälle mahtavien gladiaattoreiden areenaan.

Colosseumin sisäänkäynti

Colosseumilla on silloin tällöin käyttöä myös nykypäivänä, turistien käyntikohteena toimimisen lisäksi. Siellä nimittäin järjestetään muutaman kerran vuodessa hyväntekeväisyyskonsertteja, joiden lipputulot menevät kokonaisuudessaan johonkin hyvään tarkoitukseen. Colosseumiin mahtuu vain kolmisensataa katsojaa ja lippujen hinnat ovat pilvissä, oppaan kertoman mukaan tuhannesta eurosta ylöspäin. Voin vain kuvitella, miten vaikuttava kokemus konsertti Colosseumilla olisi.

Uusi esiintymislava

Opastetun kierroksen jälkeen saimme omatoimisesti tutustua Colosseumiin, ja hieman myöhemmin olisi ollut mahdollisuus lähteä samalla hinnalla vielä Forum Romanumille. Me oltiin kuitenkin niin kuumissamme - vielä helteeseen tottumattomina - ja janoisia, että päätimme jättää sen paikan välistä (Poikaani ei sitä paitsi edes kauheasti kiinnostanut mennä katselemaan jo edellisenä päivänä kauempaa näkemiämme raunioita ja kivikasoja sen tarkemmin.) ja lähdimme takaisin hotellille päin kahvilan ja yhden kirkon kautta.

Kirkko, jonne suuntasimme oli Basilica di Santa Maria Maggiore, joka kuuluu Rooman neljän suurimman kirkon joukkoon. Tällä kertaa tyydyimme ihailemaan kirkkoa vain ulkoapäin, koska jotenkin ei vain ollut kirkko-olo...

Santa Maria Maggiorelta lähdimme sitten kohti hotellia, missä nautimme parvekkeella hieman lounasta. Kävelimme hotellille Piazza Barberinin kautta, pitkin Via delle Quattro Fontanea, jonka varrella sijaitsee taidemuseona toimiva Palazzo Barberini.

Lounastauon ja parin tunnin levon jälkeen suuntasimme kohti Pantheonia, kaikkien jumalten temppeliä, joka tälläkin kertaa aiheutti mussa melkoisia kylmiä väreitä. Se vaan on niin hieno! Ja kuten Fontana di Trevi, myös Pantheon tupsahtaa näkyviin talojen lomasta aina hieman yllättäen ja erottuen ympäristöstään. Valitettavasti kuvat eivät millään pysty välittämään näitä fiiliksiä eivätkä tee oikeutta kohteelleen.

Pantheonin kupolissa on pyöreä, noin yhdeksän metriä halkaisijaltaan oleva reikä, oculus, joka symboloi aurinkoa ja toimii temppelin ainoana valonlähteenä. Sadevesikin pääsee siitä sisään, joten lattiassa on kaivo keräämässä sadevedet talteen.

Pantheonilta kuljimme läheiselle Largo di Torre Argentinalle, jonka vanhat Pompeiuksen teatterin rauniot toimivat nykyään kissayhdyskunnan rauhoitettuna kotina.

Ihan kuin meidän Höpötti!

Emocat is Emo

Jotkut kissoista uskaltautuivat myös ihmisten sekaan kävelykadulle, missä ne usein saavatkin herkkupalan jos toisenkin.

Hieman tuli kyllä omia kissoja ikävä!

Rooman matka, osa 1

2011-05-31T19:40:00.006+03:00

Salve!

Kotona ollaan taas ja aivan hirmuisen upea matka Roomaan on takana. Olen kyllä aivan hullaantunut Italiaan, ei voi mitään. No, pari viikkoa niin pääsen sinne taas... Mutta sitä ennen muistellaanpa vähän Roomaa.

Matkamme keskiviikkoaamuna alkoi aika mielenkiintoisesti, kun lentomme lähti Helsinki-Vantaan lentoasemalta tunnin myöhässä syystä, että miehistöä ei ollut. Kone oli kyllä lähtövalmiina, mutta eihän sitä ilman henkilökuntaa voi lentää. Virkailijat selittivät miehistön puuttumisen jotenkin niin, että miehistön työtunnit olivat täynnä, eivätkä he siksi voineet tulla paikalle. Uusi miehistö saatiin kuitenkin nopeasti, ja kone lähti aamulla yhdeksältä kohti Fiumicinon lentoasemaa.

Keskiviikkopäivä Roomassa oli puolipilvinen, asteita noin 26. Oikein mukava sää siis, eivätkä pienet sadekuurotkaan haitanneet vaan päinvastoin virkistivät ihanasti meitä vielä helteeseen tottumattomia suomalaisia. Loppuajan paahduimmekin sitten noin kolmenkymmenen asteen lämmössä auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta.

Olin varannut meille huoneen vaatimattomasta perhehotellista Via dei Due Macellin (eli kahden teurastajan kadun) varrelta. Hotel Erdarelli osoittautui kuitenkin aivan ihanaksi, sillä henkilökunta oli ystävällistä ja auttavaista, huoneet olivat siistejä ja kaiken muun hyvän lisäksi meillä oli oma parveke talon ylimmässä kerroksessa. Se oli aivan mahtava yllätys! Omaa kylpyhuonetta meillä ei ollut, vaan jaoimme sen kolmeen muun huoneen kanssa. Siitä ei kuitenkaan koskaan tullut ongelmaa. Suihkuun ja vessaan pääsi aina, kun tarve vaati.

Parvekkeelle paistoi aurinko aamupäivisin, mikä on mielestäni todella hienoa. Iltapäivän puolella oli nimittäin kiva istua parvekkeella lueskelemassa ja nauttimassa virvokkeita, kun aurinko ei paahtanut suoraan päin näköä. Ja illalla pimeän tultua parvekkeella oli myös ihana istua katselemassa tähtitaivasta.

Asetuttuamme taloksi ja vaihdettuamme vaatteet kevyempiin, lähdimme vähän kiertelemään kaupunkia. Kuten ensimmäisellä Rooman matkallani, myös tällä kertaa halusin ensin suunnata kohti Forum Romanumia ja Vittorio Emanuele II:n monumenttia.

Matkan varrella oli kuitenkin ensin Fontana di Trevi, yksi upeimmista nähtävyyksistä Roomassa. Jotenkin se vain on niin hassua, kun yhtäkkiä kapeita katuja kuljettuasi eteen tupsahtaa uskomattoman kaunis, kokonaisen talon kokoinen suihkulähdemonumentti.

Poikani ja Fontana di Trevi

Koska Fontana di Trevi sijaitsee aivan hotellimme lähellä, kävimme siellä useamman kerran matkamme aikana. Tähän suihkulähteeseen liittyy myös perinne heittää kolikko vasemman olan yli, mikä merkitsee sitä, että palaat sinne vielä uudelleen. Kolikko tuli heitettyä tälläkin kertaa, mutta vaikka en sitä olisi heittänytkään, aion käydä Roomassa ainakin kerran tämän jälkeen. Ehkä jopa useammin.

Kolikon heittämisen jälkeinen onnellinen ilme...

Seuraavaksi kiipesimme Rooman seitsemästä kukkulasta korkeimmalle, Quirinalelle. Kukkulalla sijaitsee Palazzo del Quirinale, missä Italian presidentti majailee.

Quirinalen aukiolta oli myös upea näköala Vatikaaniin päin.

Muutaman korttelin päästä eteemme tupsahtikin sitten Forum Romanumin arkeologisten ihmeiden alue. Ja vieressä tietenkin Colosseum, mutta sinne menimme vasta seuraavana päivänä.

Lopulta saavuimme monumentille, joka on rakennettu yhdistyneen Italian ensimmäisen kuninkaan Vittorio Emanuele II:n kunniaksi. Roomalaiset eivät itse ilmeisesti hirveästi arvosta tuota rakennelmaa, vaan ovat antaneet sille vaikka millaisia, enemmän tai vähemmän halventavia nimityksiä kuten "kermakakku", "tekohampaat" ja "kirjoituskone". Uskoisin sen vain olevan liian silmiinpistävä ja pramea sekä hyvin erilainen kuin muu ympäristö, joka on täynnä todella vanhoja rakennuksia ja raunioita, Forum Romanum sekä Colosseum mukaan lukien. Ja varmasti valmistuttuaan se oli vielä erottuvampi, kun marmori hohti loistavan valkoisena. Itse kuitenkin pidän rakennuksesta kovasti. Se on sitäpaitsi hyvä maamerkki Roomassa suunnistaessa.

Vittorio Emanuele II:n monumentilla sijaitsee tuntemattoman sotilaan hauta.

Monumentin alueella partio myös muutamia Carabinierejä, jotka viheltävät heti pilliin, jos joku syö tai juo jotain tai erehtyy hetkeksi istuutumaan monumentin portaille. No, pitäähän heilläkin jotain "järkevää" tekemistä olla...

Piazza Venezia, Vittorio Emanuele II:n monumentin edessä

Illalla kävimme syömässä lähellä hotelliamme ja espanjalaisia portaita sijaitsevassa ravintolassa ja sen jälkeen istuksimme hetken parvekkeella, kunnes oli pakko mennä nukkumaan.

Seuraavana aamuna suunnistimme kohti Colosseumia, mutta siitä sitten enemmän ensi kerralla...

Ja taas mennään

2011-05-23T20:06:00.003+03:00

Nurjimus se taas pakkailee laukkuaan ja lähtee huomenna reissuun. Tällä kertaa kohteena on ikuinen kaupunki Rooma, ja matkalle lähtee myös poikani - peruskoulun päättämisen kunniaksi ja ihan muutenkin.

kuva täältä

Olen ollut kerran aiemmin Roomassa (vuonna 2004) ja jo silloin, heittäessäni lantin olkani yli Fontana di Treviin, vannoin vielä joskus palaavani tuohon ihanaan kaupunkiin, johon ihastuin ikihyviksi. Rakastan kaikkea vanhaa ja historiallista, ja sitä Roomassa riittää. Aivan kaikkea en ensimmäisellä reissullani ehtinyt edes näkemään, joten nyt on hyvä tilaisuus käydä niissäkin kohteissa, jotka viimeksi jäivät väliin.

kuva täältä

Matkalla mulla ei ole mahdollisuutta netin käyttöön kuin pikaisesti nettikahviloissa, jos tarve vaatii. Niinpä seuraavaa postausta voi odotella joskus kesäkuun alkupäivinä, kunhan olen taas kotiutunut reissultani.

Arrivederci!

Salaisuus Erikin salissa

2011-05-22T16:14:00.005+03:00

Olipa melkoinen larp eilen! Nyt on ihan rikkipuhkiolo ja vakavamman asteinen larpula (eli larpin jälkeinen krapulaa muistuttava olotila).

Salaisuus Erikin salissa pelattiin Kiteellä, Röskön leirikeskuksessa, ja paikalla oli kuutisenkymmentä larppaajaa sekä kaksi valokuvaajaa. Larp oli viikinkiaiheinen juonittelupeli, missä veri ja sima virtasivat ja naiset saivat kyytiä. Itse pelasin Erikin kuningatarta Birgittaa, jonka kohtalo ei ollut aivan kaikkein parhain, sillä pelin lopulla sekä rakas puoliso Erik että kultaakin arvokkaampi poikansa Svante vaihtoivat juhlapaikkaa siirtyen Odinin pitoihin.

Kuningatar Birgitta Mietteliäs

Larpin pääideana oli juhlat, joihin kuningas Erik oli kutsunut lähialueiden heimot vieraiksi aikomuksenaan luopua kruunusta vanhimman poikansa Fredrikin hyväksi ja samalla kertoa, mikä salaisuus hänen päässään olevaan kruunuun liittyy. Tuo salaisuuskin lopulta selvisi, mutta ei itse kuninkaan kertomana. Pitkään luulimme, että kruunu on kirottu aiheuttaen kuninkaassa outoa, jopa hullua käytöstä, mutta itse asiassa kruunun salaisuus oli vain siinä, että sen voi laskea ainoastaan kuninkaan verta olevan päähän. Kuninkaan kohtaukset taas johtuivat aivan muusta, mutta sitä emme pelin aikana kyenneet selvittämään ja sitä kautta parantamaan kuningasta. Harmi, sillä se olisi ollut yksi tavoitteeni tuossa pelissä.

Toinen päätavoitteeni oli estää vanhimman pojan pääsy kuninkaaksi, sillä tämä Fredrik oli todella julma ja väkivaltainen - ja sitä paitsi ei edes Birgittan oma lapsi. Erikin ja Birgittan rakkauslapsi Svante olisi tietenkin kuningattaren mielestä ollut parempi vaihtoehto kruunua päässään pitämään, mutta juonittelut sen onnistumiseksi kariutuivat aivan loppumetreillä. Onneksi kuningatar Birgittalla kuitenkin oli tukena ja turvana henkivartijansa Kasper. Heidän suhteensa oli ainakin toistaiseksi ollut täysin platoninen, mutta sitähän ei tiedä, mitä lopulta kuninkaan ja Svante-pojan kuoltua tapahtui. Itse ainakin haluan ajatella niin, että Birgitta lähti pois hovista Kasper mukanaan, sillä hovissa hänellä ei ainakaan ollut enää mitään elämisen arvoista.

Juhla-alueella oli myös markkinat, joiden kojuista sai ostaa melkein mitä vain aina hedelmistä eksoottisiin mausteisiin ja orjista huorien palveluksiin. Markkinaväki oli melkoisen värikästä porukkaa eksoottisine tanssijoineen, bardeineen ja kauppiaineen kaukaa merten takaa. Shan pelasi Martin-nimistä maustekauppiasta, jonka valikoimiin kuului mausteiden lisäksi kaikenlaista muutakin, kuten unilääkettä ja myrkkyjä - jos vain osasi kysyä oikein.

Martin, maustekauppias

Peli vei mut niin pauloihinsa, että lopussa eläytyminen oli aivan luonnollista ja kyyneleet virtasivat varmaan tunnin ajan. Melkoinen kokemus sekin, en nimittäin muista, koska viimeksi olisin itkenyt niin paljon kuin eilen.

Ihan tötteröö

2011-05-20T16:46:00.002+03:00

Huh, onpa melkoista tohinaa ollut tämä elo viime viikkoina ja jatkuukin samalla meiningillä vielä jonkin aikaa. Eipä siinä, musta on kyllä ihanaa, että on tekemistä ja erityisesti matkustelua, mutta välillä tekisi mieli vain olla kotosalla, pelata, lueskella ja löhöillä edes vaikka päivän. Mutta siihen ei ole aikaa ainakaan pariin viikkoon, vaikka mieli tekisi.

Keskiviikkoiltana kotiuduin Tukholman reissultani, joka oli kaikin puolin onnistunut. Kuten jo edellisessä postauksessani ennen matkaa uumoilin, oli menomatka laivalla melkoisen ikimuistoinen. Ei sitä nimittäin montaa kertaa elämässä seilaa merellä niiden kahden maan välillä, jotka taistelevat jääkiekon maailmanmestaruudesta - varsinkaan kun oman maan joukkue vielä voittaa.

Olimme pakkautuneet katsomaan peliä valkokankaalta, suomenliput liehuivat (laivalla ei edes myyty ruotsinlippuja, koska matkasimme Suomen lipun alla) ja kaikkia jännitti. Tunnelma oli melkoisen odottava aina kolmannen erän loppupuolelle asti, jolloin meno yltyi aika mielettömäksi. Baarin lattia oli aivan tahmea ja täynnä lasinsiruja, mutta paidattomat miehet vain kaatuilivat kasoiksi ympäri salia ja peittivät loppuajasta koko screenin.

Yleisön joukossa nähtiin useampi laitataklaus, koukkaaminen ja estäminen, mailasta kiinni pitämistä en ainakaan itse havainnut... Muutama juhlija väsähtikin jossain vaiheessa ja heidät kannettiin perinteisellä niska-persotteella muualle nukkumaan. Itse juhlimme melkoisen kevein ottein, sillä aikomus oli jaksaa jotain myös Tukholmassa, missä shoppailun ohella vierailimme Svenska Institutetissa ja yliopistolla sekä kävimme illalla katsomassa musiikkiesityksen Dramatenissa. Kuvia mulla ei pahemmin reissulta ole, sillä olin unohtanut ladata kameran akun ennen matkaa. Hyvä minä.

Ostoksia aion vilautella päivän asuissa - ensimmäisen ja parhaimman jo tänään. Vaatteiden lisäksi mukaan tarttui myös muuta enemmän tai vähemmän tarpeellista. Hankin nimittäin jonkin verran materiaalia työtäni varten sekä pari tuliaista, joista yksi olikin Shanille todella mieleinen.

Eikös olekin söpö pieni bobblehead Cthulhu? :D

Sitten niihin vaatteisiin. Löysin nimittäin Monkista itselleni vihdoin täydelliset mustat pillifarkut. Sellaiset vähän korkeammalla vyötäröllä varustetut. Olisihan näitä Helsingistäkin saanut, mutta ostin silti omani Tukholmasta. Monissa farkuissa mulla on ongelmana, että pöksyjen ollessa pepun kohdalta hyvät, niihin jää liikaa tilaa vyötärölle. Näissä ei ole tuota ongelmaa, mistä olen todella onnellinen, ja hintakin oli edullinen. Toivottavasti ne myös kestävät, sillä tulen käyttämään niitä usein.

Laitoin ensimmäiseksi persusotoksen, koska mun mielestä farkkujen tärkein kohta on takamus. Ja on mulla tuohon takaapäin otettuun kuvaan toinenkin syy... En nimittäin halunnut ihan heti paljastaa mun hieman erikoista kampaustani, mikä johtuu huomenna olevasta viikinkilarpista. Roolini on nimittäin viikinkikuningatar ja mulla on asua varten hankittuna tiara. Tänään kampaajalla sitten vähän mallattiin sitä ja aseteltiin tukka jo valmiiksi oikeaan asentoonsa huomista varten. Normaalisti en tosiaan ihan tällaisessa tötterössä kulkisi...

Tuo paita on muuten uusi löytö eBaystä. Kaverini Anne tilasi sellaisen ensin, vihreänä, ja sen nähtyäni mun oli ihan pakko ostaa samanlainen - toisen värisenä kuitenkin. Kengät ovat myös melko uudet ja tänään ensimmäistä kertaa jalassa. Kiilakorkoiset mokka-avokkaat ovat Ellokselta, mistä aina välillä teen kenkälöytöjä, vaikken sieltä koskaan mitään muuta osta.

Nyt valmistautumaan huomiseen!

Outoa inspiroitumista ja matkakuumetta

2011-05-14T12:42:00.010+03:00

Huomenna tähän aikaan istun junassa matkalla kohti Helsinkiä. Lähden yhden kollegani ja pienen opiskelijaryhmän kanssa rakkaan naapurimaamme pääkaupunkiin pariksi päiväksi. Eilisten jääkiekkotulosten perusteella oletan laivamatkastamme tulevan melkoisen mielenkiintoisen... Meno voi olla melkoista ruotsinlaivalla, kun naapurukset taistelevat kultamitalista. Ja kumpi tahansa voittaakin, on voitonjuhlinta laivalla taattu.

Tänään on siis taas vuorossa laukun pakkausta, mikäs sen mukavampaa. Tällä hetkellä sääennustukset lupaavat Tukholmaan sateista säätä, joten varusteiden on oltava sen mukaiset. Ajattelin silti lähteä matkaan lähinnä mekkolinjalla, ne kun ovat matkalla käteviä.

Mekot ovatkin ihan kivaa vaihtelua taas, sillä olen viime päivät kulkenut erilaisissa housuasuissa. Eilen päällä oli 70-lukua henkivät flarelahkeiset farkut sellaisella Micci meets Rachel Zoe -vivahteella.

En tiedä miksi, mutta jostain syystä Rachel Zoe inspiroi mua aivan valtavasti näin keväällä ja varmasti taas koko kesän. Hommasin hänen kirjansakin Style A to Zoe joskus vuosi sitten (silloin kun Rachel Zoe Project viimeksi pyöri Subilla), ja ahmin sen sivuja aina säännöllisin väliajoin hakien samalla inspiraatiota pukeutumiseen. Tyylimme ovat toisaalta hyvin erilaiset, mutta joitain elementtejä Rachelilta löytyy, mitkä istuvat myös miccimäiseen pukeutumiseen. Leveät lahkeet ja pitkät helmat, esimerkiksi. Ainoa asia, mitä en RZ:ssa niin kovin arvosta, on hänen yliöveri laihuutensa. Se ei mielestäni ole kaunista, ei todellakaan. Mutta tyyli, jutut ja olemus noin muutoin ovat sellaisia, mistä tykkään.

Kiharsin muuten eilen tukkaakin vähän, ja tuokin päähänpisto heräsi RZ:n kirjan takia. Aika kiva tuollainen luonnollisen laineileva siitä sitten tuli, enkä olisi halunnutkaan mitään valtaisaa kiharapehkoa. Tytär tosin totesi, että suora tukka käy mulle paremmin, ja kyllä mä suorassa tukassa tunnenkin oloni kotoisammaksi. Mutta kiharat tai laineet ovat silti kivaa vaihtelua silloin tällöin.

Palaan takaisin kotiin keskiviikkona, joten seuraava postaus on tulossa näillä näkymin torstaina. Seuraava matkakin alkaa lähestyä, sillä 24.5. suuntaan poikani kanssa kohti Roomaa. Eivätkä matkasuunnitelmat siihenkään vielä lopu. Mutta jos nyt kävisi siellä Tukholmassa kuitenkin ensin...

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Mustaa kokkausta

2011-05-13T21:18:00.006+03:00

Internetin ihmemaassa törmää jos jonkinlaisiin juttuihin. Tämän päivän pelasti ehdottomasti maailman vakuuttavin kokki, Vegan Black Metal Chef!

Viimeinen, puuttuva ainesosa kruunaa tämän aterian!

Aion aivan varmasti kokeilla tätä reseptiä, mutta nuudelit lisään kyllä mukaan vähän myöhemmässä vaiheessa. Uskoisin, että niistä tulisi tuolla meiningillä mun makuun liian mössöisiä.

Black Metal -kokkia arvostaa myös Höpötti, The Black Metal Cat of Darkness.

"Njää, eihän tuossa ole edes lihaa."

Mä muuten haluan samanlaiset kokkiveitset kuin tuossa videossa! Vähän olisi siistiä tehdä niillä ruokaa. Vai mitä, Lapanen?

"Ruokaa? Kaikki käy, antaa tulla vaan. Mitä enemmän, sitä parempi."

Lapanen, The Black Metal Cat of Light approves.

Eläköitymistä ja se toinen bling-tyttönen

2011-05-10T19:56:00.004+03:00

Meillä oli tänään yhdessä opiskelijoiden kanssa erään kollegani eläköitymisjuhla. Tai no, meidän muutaman kohdalla "oli", sillä uskoisin opiskelijoiden mahdollisesti jatkavan juhlia vielä jonkin aikaa. Monille meistä tämän kollegamme poislähtö on melkoisen ikävä asia, ja hänen saappaansa ovat todella suuret täytettäviksi. Toivonkin todella, että saamme jonkun yhtä pätevän hänen tilalleen.

Päälleni valikoin tällä kertaa jotain, mikä ei - taaskaan - ole ehkä sitä ominta Micciä, vaikka asussa kyllä on paljon mustaakin. Mulla on siinä mielessä vähän jakaantunut persoona, että tykkään toisaalta hirmuisesti pelkistetystä tyylistä ja sitten toisaalta myös melkoisesta koristeellisuudesta, jos nyt en ehkä ihan sellaisesta perusblingistä kuitenkaan.

Toppi on se toinen tyttöpaita, mistä mainitsin jonkin aikaa sitten - sen valkoisen musta kaveri. Zarasta ovat peräisin molemmat, se valkoinen Pisasta ja tämä musta tuliaisena Budapestista. Paidan saamiseen liittyy eräs jännä seikka. Olin juuri ennen sitä bongannut nämä jalassani olevat avokkaat kirpparilta. Ne eivät todellakaan ole mun perustyyliäni, mutta niissä oli jotain, minkä vuoksi mun oli aivan PAKKO ostaa ne. Ja sitten kun tämä musta tyttöpaita kotiutui luokseni, tajusin kenkien passaavan melkoisen kivasti tähän uuteen tulokkaaseen. Punaista, vähän blingiä... Tämä kaikki tapahtui melko tarkkaan vuosi sitten, ja tykkään edelleen todella paljon sekä paidasta että kengistä.

Ovat muuten ihmeen hyvät jalassakin!

Opiskelijat olivat koonneet kollegalleni eräänlaisen selviytymispakkauksen eläkkeellä oloa varten. Paketissa oli mukavat Reinot, pehmokissa, kalastusvälineitä, Muumipappa-saippuakuplapilli ja kaikenlaista muuta tarpeellista. Lisäksi he tilasivat kaikille halukkaille - sekä tietenkin tälle eläkkeelle jäävälle kollegalleni - t-paidat, joissa on painettuna kaksi kollegalleni tyypillista lausahdusta:

No, mä en ajatellut sanoa tässä tuon enempää, mutta ehkä teillä on jotain sanottavaa..? ;)

Hupsista

2011-05-06T19:49:00.003+03:00

Mulle kävi vähän hassusti tänään. Olin katsonut junan lähtöajan väärän junan kohdalta - Vaasan ja Joensuun välillä on tosi monta vaihtoa - ja myöhästyin junasta. Toista ei tietenkään enää saman vuorokauden puolella Joensuuhun lähtenyt, joten sitten iski melkoinen paniikki. Mitäs nyt sitten tehdään?

No, hetken panikoinnin, Shanin rakastavan avun sekä ircin ansiosta en joutunut viettämään yötä Vaasan kaduilla vaan pääsin vieraaksi ihanaisen Marin luo. Ja täällä mä nyt sitten olen.

Huomenna sitten kotiin!

Hälsningar från Vasa!

2011-05-05T00:24:00.003+03:00

Istun tällä hetkellä lopen väsyneenä pitkästä junamatkasta sekä työhommista hotellihuoneessani Vaasassa ja odottelen, että sauna lämpiää. Niin, huoneessani on tosiaan oma sauna ja poreamme. Muutenkin tämä hotelli - nimeltään Kantarellis - on aivan mahtava! Eivätkä hinnatkaan ole juuri normaaleja hotellihintoja korkeammat.

Jo ensimmäinen silmäys huoneeseen aiheutti melkoisen wtf-momentin. Mä melkein jäisin huomenaamunakin mieluummin tänne hotellille kuin lampsisin työvelvollisuuksien pariin... Mutta antaapas kuvien puhua puolestaan, ne kun kertovat paljon paremmin kuin mitä aivoni tällä hetkellä osaavat suoltaa ulos.

Ja jos varsinaisten huoneiden kattokruunut sun muut ihastuttivat, vielä sykähdyttävämpi oli kylpyhuoneosasto. Taidanpa ottaa tästä vähän mallia, kun joskus tehdään omaan taloon kylpyhuone.

Nyt saunaan ja sitten pehkuihin!

Nurjuuden haudalla

2011-04-28T17:50:00.004+03:00

Nurjimuksen nurjuus on kovaa vauhtia murenemassa. Mä olen alkanut ajatella positiivisemmin kuin ennen, tukka on vaalentunut ja vaatteissakin on ilmennyt yllättävää piristymistä mitä väreihin tulee. Olen jopa oleillut muutamana aurinkoisena päivänä ulkona auringonpaisteessa! Mihinköhän tämä vielä johtaa? Vaaleanpunaisiin hörselöunelmiin? No, siinä vaiheessa mut saa kyllä kärrätä valkotakkien huomaan, kitooos.

Tänä aamuna vaatekaapilla seistessäni suurin osa vaatteista tuntui jotenkin tunkkaisilta. Sellaisilta, mitkä sopisivat pimeisiin syysiltoihin ja talvipäivien hämärään, ei aurinkoiseen kevääseen. No, onneksi sieltä sentään jotain löytyi, tällä kertaa valkoinen toppi, jonka ostin jo useampi kuukausi sitten kirpparilta. Mustien pillihousujen ja mustan jakun kanssa se näyttää mielestäni tosi kivalta!

Niin, ja jos joku olisi sanonut joskus vaikka syksyllä, että tulen pian käyttämään vaatetta, missä on valkoista pitsiä, olisin nauranut päin naamaa. Ja mites kävikään.. Elämme ilmeisen jänniä ja sangen omituisia aikoja.

Kesken kuvailun kuulimme muuten kovaa naukunaa, minkä sitten paikansimme tulevan oman keittiömme ikkunasta. Höpöttihän se siellä tuuletusikkunassa meille huuteli.

Sinistä satiinia

2011-04-24T19:49:00.005+03:00

1990-luvun puolivälin aikoihin kuljin muutaman vuoden rouva sinisenä. Melkein kaikki vaatteeni tuohon aikaan olivat koboltinsinisiä, sähkönsinisiä ja indigonsävyisiä - tai sitten mustia. Lisäksi mulla taisi olla myös jokunen punainen ja valkoinen riepu kaapissa, mutta niitä käytin melkoisen harvoin. Tuon ajanjakson jälkeen sininen jäi vaatevarastostani pois lähes kokonaan yli kymmeneksi vuodeksi, kunnes se viime aikoina on taas alkanut valloittaa sijaa pukeutumisessani.

Uusin sininen vaatteeni on eBay-löytö, jonka tein Japanin matkamme innoittamana. Olisin mielelläni ostanut vastaavan mekon Kiotosta, mutta en sieltä löytänyt sopivaa. Matkan jälkeen klikkasin sitten tämän mekkoyksilön itselleni, ja tänään se pääsi vihdoin käyttöön, kun tällaisessa vaatteessa taas tarkeni ulkosallakin.

Tällainen mekkomalli on muuten yksi lemppareistani muutenkin kuin japanihenkisyytensä tähden. Se vaan jotenkin tuntuu imartelevan kroppaa kauniisti (lue: piilottaa turvotuksen ja allit kivasti...).

Brunetin paluu

2011-04-21T15:30:00.006+03:00

Jostain kummasta syystä mulle tuli pakottava tarve palata takaisin ruskeaveriköiden uljaaseen kastiin monen vuoden mustapäisyyden jälkeen. Tänään sitten kävin hovikampaajani Visio4:n Tarjan luona vaalentumassa muutaman asteen. Mitään suurta muutosta ei näin kerralla olisi voinutkaan tehdä, enkä kyllä hirmuisen paljon tätä vaaleammaksi haluakaan. Sitä paitsi tämä kahvin sävy on jo melkoisen lähellä omaa väriäni. Tykkään tosi TOSI paljon!

Oikeasti muuten tuo latva ei ole tummempi kuin juuri, vaikka kuvasta voisi näin päätellä. Valaistus ja varjot vain tekivät kuvassa vähän tepposiaan.

No, mitäs tykkäätte?

Ruuturouva pinkkinä

2011-04-19T18:56:00.006+03:00

Kirppariviikko oli ihan mukavan tuottoisa, mutta vielä jäi jotain sellaista myytäväksi, mitkä ajattelin heittää piakkoin huuto.netiin ja linkata tietenkin täällä blogissakin. Laitan sinne mm. ne Demonian solkimaiharit, jos ne vaikka löytäisivät uuden, arvostavamman kodin muualta. Muutama vaate on valitettavasti vielä eksyksissä tai odottamassa rahana jälkimyynnissä, mikä ei kyllä yhtään yllättänyt. Joka myyntikerta mulla on ainakin yksi vaate hävinnyt teille tietymättömille. Tällä kertaa tahtoisin kyllä löytää takaisin mustan, pitkän mekon ja tyttären vanhan kissankorvahupparin, vaikka ei niistä nyt mitään suurta menetystä tule, jos eivät löydykään. Mekko on joka tapauksessa melkoisen uniikki täällä päin maailmaa, joten jos sen jonkun päällä jossain näen, saatanpa jotain käydä sanomassa... No, toivotaan, ettei sitä ole varastettu. [EDIT: Mekko onneksi löytyi tänään, mutta hupparia ei.]

Kiersimme tosiaan eilen vielä kirpparin läpi, jos vaatteitamme olisi eksynyt muille paikoille. No, siinä kierrellessä on tietenkin mahdollista tehdä myös löytöjä, eikä tämä kerta todellakaan ollut poikkeus. Vaatevaraston tyhjennyksen jälkeen garderobini on tuntunut jotenkin aiempaakin mustemmalta, joten vähän väriä on kiva saada näin kevään kunniaksi. Silmiini osuikin tunika, joka itse asiassa voisi olla suoraan tyttäreni vaatekaapista... Siinä on nimittäin pinkkiä ja se on ruudullinen. Kaksi asiaa, joita ei nurjimuksen päällä turhan usein nähdä. Mutta nytpä nähdään!

Yhdistin tunikan suoriin housuihin ja korkonilkkureihin, mikä teki asusta hieman aikuisemman ja työkelpoisen. Tuosta jälkimmäisestä ei tosin pahemmin työpaikallani tarvitse välittää, paitsi tietyissä erityistilaisuuksissa. Yleensä riittää, että vaatteet ovat puhtaat ja tarpeeksi peittävät, heh. Kyllä siellä käytävillä nimittäin välillä tulee vastaan vaikka minkä näköistä hiihtäjää, vaikka suurin osa opettajakunnasta kuitenkin omaa suhteellisen hyvän pukeutumissilmän. Ainakin omalla tavallaan.

Mulle on usein tosi tärkeää myös meikin ja kynsien sointuminen asuun. Nyt en osannut millään päättää, lakkaanko kynnet pinkillä vai mustalla, joten käytin sitten molempia. Pinkkiä alle ja mustaa graffitia päälle. Ja pisteenä i:n päälle pinkkiä huulipunaa! Mä olen nimittäin vasta viime kuukausien aikana löytänyt huulipunat uudelleen. Tässä välillä meni monta vuotta, jolloin tuskin koskaan punasin huuliani, mutta nyt se tuntuu taas kivalta vaihtelulta. Joskus vuosia sitten opiskellessani, ja itse asiassa ihan meikkaustaipaleeni alkumetreiltä asti eli jostain kahdeksannelta luokalta, huulipuna kuului pakollisena osana meikkiini. Kunnes joskus en edes muista milloin, mutta luulen että varmaan lasten ollessa pieniä, huulipunan käyttö jäi lähes kokonaan. Sinänsä en mielestäni tarvitse pahemmin huulipunaa, sillä omien huulteni väri on melko voimakas. Huulipunalla on silti kiva välillä saada lisäpiristystä tai sen voi muuten antaa toimia vähän niin kuin asusteena.

Tuo kello on muuten myös melkoisen uusi, sillä ostin sen Japanin matkaa varten. Edellisestä rannekellostakin ehti kulua jokunen vuosi, sillä kännykän kellollakin pärjää. Nyt on jotenkin taas kiva käyttää rannekelloa, varsinkin tuollaista isoa jytkyä (lol), jollaisesta olin jo jonkin aikaa haaveillut.

Uutta nahkaa ja aurinkolasit

2011-04-17T19:04:00.005+03:00

Olipas kiva ja aurinkoinen viikonloppu! Me käytiin vähän sukuloimassa Lappeenrannassa, lähdettiin perjantaina ajelemaan joskus kolmen aikaan ja tänään kotiuduttiin tuossa puoli neljän maissa. Ihanaa, kun kevät on nyt kunnolla täällä! Aurinko paistaa ja on lämmin, lumet sulaa ihan silmissä, linnut laulaa ja perhoset - sekä valitettavasti itikatkin - alkavat heräillä.

Tällä reissulla kävin myös ensimmäistä kertaa kirpparilla Lappeenrannassa. Ensivaikutelma oli kyllä vähän huono, sillä valikoima tuntui melkoisen ankealta, sellaiselta joensuulaisen kirpparin kaltaiselta, mutta sitten iskin silmäni ja näppini aivan ihanaan nahkatakkiin. Mulla oli ennestään se nilkkapituinen sekä pari lyhyttä (ja yksi lantiomittainen, missä on vyö, mutta mikä on ikävän kovaa nahkaa eikä yhtään niin kiva päällä), joten puolipitkä yksilö oli enemmän kuin tervetullut lisä nahkatakkikokoelmaani. Takki sattui vielä olemaan kokoa 36 ja tytärkin sanoi sen olevan todella hyvännäköinen päällä, joten mukaanhan se lähti. Eikä hintaakaan ollut kuin 20 euroa.

Nuo päässäni olevat aurinkolasit ovat erään tietyn muusikon (kukahan se mahtaisi olla?) aikaan saamaa inspiraatiota... Lukaisin nimittäin Japanin matkalla hänen mahtavaakin mahtavamman omaelämäkertansa (alkuperäiskielellä, tietenkin), ja jotenkin siitä sitten lähti into saada tuollaiset pyöreät, vähän violetinsävyiset aurinkolasit. Ebaystähän ne sitten löytyivät ja ovat olleet päässä nyt tänä keväänä aina, kun aurinko vähänkin paistaa. Mun mielestä ne käy mulle aika hyvin...

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Toivottavasti sää jatkuu yhtä lämpimänä ja aurinkoisena.

Valintakirppis, paikka 51

2011-04-12T17:27:00.004+03:00

Jostain kummasta oli taas kaappeihin kertynyt kuuden kassillisen verran vaatteita, kenkiä ja muuta tavaraa, mille ei ole enää käyttöä. Viimeisimmässä vaatekaapin raivauksessa onnistuin vihdoinkin luopumaan suurimmasta osasta sellaisia vaatteita, joita en ole käyttänyt viimeiseen kahteen vuoteen - tai ehkä kerran tuona aikana. Lisäksi pois lähti vaatteita, jotka kyllä ovat kauniita ja ihania, mutta joissa en vain jostain syystä viihdy. Tänään kävin viemässä tavararöykkiön myyntiin kirpputorille, missä mulla on viikon verran paikka yhdessä Annen kanssa.

Joensuun Valintakirppiksen paikalta 51 löytyy tästä viikon verran eteenpäin siis mm. nämä blogissakin nähdyt vaatteet sekä paljon, paljon muuta. Ja Anne pyysi sanomaan, että siellä on myös paljon vihreää!

punainen samettijakku

musta, pitkä jakku/takki

musta, pitkä mekko

punainen trenssi

Ja laitoinpa myyntiin myös Demonian solkimaiharit, jotka mun oli joskus pari vuotta sitten pakko saada, mutta joita olen käyttänyt ehkä kolmesti. Halvalla en niistä kuitenkaan luovu kun olivat sen verran kalliit, ja jos niitä ei kukaan osta, pidän ne kyllä ihan mielelläni vielä kaapissa. Vaikka larppia varten, jos ei muuta.

Tytär taiteilee

2011-04-10T14:01:00.002+03:00

Tyttäreni on ollut aivan pienestä asti kova piirtämään ja hänellä on yhä kynä kädessään suurimman osan vapaa-ajastaan. Kuten aiemminkin olen maininnut, tyttäreni piirtää pääasiassa mangaa, sekä käsin että tietokoneella, sekä omia tarinoita ja hahmoja että mangasarjoissa esiintyviä tyyppejä. Eilen hän kävi isänsä kanssa ostamassa uudet, hienot puuvärit, joilla sitten innostui värittämään aiemmin tekemiään mustavalkoisia kuvia. Tänään ajattelin esitellä tyttären aikaansaannoksia pitkästä aikaa teillekin.

Klikkaamalla kuvat saa isommiksi!

Joku toinen kerta näytän sitten niitä tietokoneella tehtyjä kuvia.

It can't rain all the time

2011-04-08T17:25:00.003+03:00

Kulunut viikko on ollut todella harmaa ja melkoisen sateinenkin. Tosin tänään ei ole tainnut ripotella pahemmin. Sateinen päivä kuitenkin pelastuu, kun mukana on ihana sateenvarjo, jonka voi levittää ylleen suojaamaan ikäviltä sadepisaroilta. Sydänfriikki kun olen, tarttui Kiotosta mukaani tällainen sadepäivien piriste.

Kovin kätevä sitä ei tietenkään ole mukana kuljettaa, kun se on niin iso, mutta sitä voi tietty käyttää vaikka kävelykeppinä. ;)

Mutta siinä on sydämiä - vaikkakin pinkkejä ja valkoisia - mustalla pohjalla. Ja vielä pitsireunus. Ensin ajattelin, että harmi kun pitsi ei ole mustaa, mutta kun katsoin kuvia sateenvarjosta niin, että vain sisäpuoli näkyy, tulin toisiin aatoksiin. Valkoinen pitsi on todellakin se oikea valinta.

P.S. Kukas tietää, mistä leffasta otsikko on?

Virtuaaliarkeologi

2011-03-30T17:35:00.004+03:00

Musta piti tulla isona arkeologi, mutta eipä sitten tullutkaan. Olen kyllä yhä valtavan kiinnostunut historiasta ja muinaisista kulttuureista ja joskus jopa miettinyt, josko sitä sittenkin alkaisi taas opiskella ja toteuttaisi tuon haaveen. No, onneksi on keinoja toteuttaa sisäistä arkeologiaa muulla tapaa, nimittäin World of Warcraftissa. Olen tässä touhussa jo niin pitkällä, että olen saavuttanut kaikki mahdolliset Achievementit ja saanut tittelin Professor. Eli jos musta ei koskaan tule oikean elämän professoriakaan, olen ainakin jossain sellainen...

Kuvan voi klikata isommaksi!

Cataclysmin tultua ja saatuani maagini täysiin leveleihin, aloin siis harrastaa tätä pelin uutta sivuammattia, arkeologiaa - gearin hankkimista ja muuta sellaista tietenkään unohtamatta. Alussa se tuntui melkein yhtä tylsältä kuin kalastelu, mutta niin pian kuin löytöjä alkoi tulla, alkoi hommakin kiinnostaa aivan toisella tapaa. Silloin alussa vielä kaikista tavallisista löydöksistä eli common artifacteista ei edes saanut kun muutaman kuparikolikon, joten arkeologia ei tuntunut kovin palkitsevalta. Yhdessä patchissä tämä sitten muutettiin, ja samalla joidenkin tilikohtaisten artifaktien statteja nostettiin, niin että niitä voi jopa käyttää.

Yhtenä porkkanana tässä hommassa mulla oli löytää alkemisteille mahdollisesti tippuva resepti, jolla voi craftata itselleen - tai muille - upean lentomountin. Sellaisen, missä itse muuttuu lohikäärmeeksi ja voi kantaa toista pelaajaa selässään. No, jonkin aikaa maksimitason jälkeen se sitten löytyikin! Mountti on todella kallis tehdä, mutta on mielestäni myös sen arvoinen.

Matkan varrella arkeologia tuotti myös muutamia muita kivoja vanity-esineitä. Useimmista ei sinänsä ole siis mitään hyötyä, kunhan vain antavat joskus hetken huvin - ja lähinnä löytämisen ilon. Tähän mennessä olen saanut vain yhden oikeasti hyödyllisen esineen, nimittäin epic-sormuksen.

Loput 19 löytämääni rare artifactia ovat sitten niitä hupitavaroita. Yhden mountin olen onnistunut löytämään ja toinen on vielä etsinnän alla.

Pari pettiä on tosiaan myös tipahtanut. Ensinnäkin tuollainen luurankoraptorivauva, joka oli muistaakseni ensimmäinen harvinaisemmista löydöistäni.

Kääpiöarkeologia on tuottanut mulle tällaisen pikkukumppanin:

Ja sitten vielä yksi pelin ultraharvinaisista artifakteista, eli Tol'vir-arkeologialla saatava ryömivä käsi Addams Familyn tyyliin. Ehdoton lempparini näistä companioneista, muuten!

Monet arkeologian tuotoksista ovat kuitenkin erilaisia lyhyen ajan hassutteluesineitä. Näistä lempparini ovat sellaisia, mitkä muuttavat hahmon hetkeksi hieman toisenlaiseksi. On ihan kiva olla välillä vaikka Naga...

... tai vihreä Battle Tank!

Itseni lisäksi olen tainnut saada jonkun muunkin innostumaan virtuaaliarkeologiasta... ;)

Friikkiconsut

2011-03-29T19:46:00.002+03:00

Mun on jo jonkin aikaa pitänyt esitellä joitakin ostoksia, joita tein Japanissa, mutta on tässä ollut kaikenlaista, niin ei ole oikein ehtinyt. No, yhden pienen esittelyn ehdin tänään kuitenkin tehdä. Meillä oli irkissä puhe tiitin kanssa converseista, jotka löysin Kiotosta. Yritin löytää netistä kuvaa, että olisin voinut näyttää millaiset ne ovat, mutta ei sellaisia löytynyt edes Conversen omilta sivuilta. Se, mikä näistä tossuista tekee vähän erikoisemmat, on platopohja. Ainakaan itse en ole koskaan ennen törmännyt Consuihin, missä olisi paksu pohja. No, näissä on. Lisäsyinä niihin ihastumiseen ovat lisäksi musta väri sekä ihana sydänkuvioinen sisäkangas, jota voi halutessaan vähän vilauttaa. Jos jotkut tennarit on miccimäiset niin nämä.

Friikkiconverset Japanista, olkaatten hyvät:

Ostin niihin vielä pinkit nauhat, jotka ajattelin vaihtaa noiden mustien tilalle jossain vaiheessa.

En malta odottaa, että lumet sulavat ja tiet kuivuvat tarpeeksi, jotta pääsen käyttämään näitä. Kiotossa ne tulikin jo testattua.

Nyt pitää mennä, kun raidi alkaa!

Valkoista ja kahdet punahuulet

2011-03-24T16:49:00.003+02:00

Tänään ajattelin pitkästä aikaa postata päivän asun.

Valkoinen on väri, mitä mun päällä ei turhan usein nähdä. Jostain syystä mun alkaa kuitenkin erityisesti kesän lähestyessä tehdä mieli valkoista päälle pantavaa, ja niin on käynyt tänäkin vuonna. Kevät tosin taisi ottaa hieman takapakkia, kun yön aikana oli tullut melkein 15 senttiä lunta ja sitä sataa itse asiassa tälläkin hetkellä. No, valoisampaa on kuitenkin, ja juuri tuo lisääntyvä valo saa aikaan sen, että tekee mieli vähän keventää vaatetusta värien ja materiaalienkin osalta.

Viime päivinä olenkin kovasti taas raivaillut vaatevarastoa, koska meillä on taas ystäväni Annen kanssa kirpparipaikka varattuna. Samalla varastoin jo kaikkein talvisimmat vaatekappaleet sekä suurimman osan samettivaatteistani ensi syksyä odottelemaan. Nahkahousut jätin kuitenkin kaappiin, sillä niitä tulee varmasti käytettyä vielä monta kertaa tänä keväänä. Yhdistin nahkapökiin tänään melko uutukaisen ohuen jakun, joka on henkkamaukan Divided-osastoa. Alle puin sitten sitä himoitsemaani valkoista viime kesänä Pisasta ostamani Zaran t-paidan muodossa. Paidassa on myös toinen mulle vieraampi elementti, nimittäin kuva. Nykyisin en nimittäin osaa juuri ollenkaan käyttää kuvallisia paitoja, mutta tässä paidassa on mielestäni niin hieno printti, että se saa tehdä poikkeuksen. Itse asiassa mulla on myös toinen vastaavanlainen, mutta mustana ja vähän erinäköisellä tyttösellä varustettuna. Ja koska kuvan neidolla on niin kauniit, punaiset huulet, päätin itsekin laittaa vaihteeksi punaa huuliin.

Olisivatpa omat huulet vielä yhtä täyteläiset kuin tuolla printtitytöllä...

Kioton matka, osa 7: lauantai

2011-03-23T18:19:00.003+02:00

Matkamme viimeinen varsinainen päivä oli säältään upea ja kaikin puolin onnistunut muutenkin. Olimme säästäneet viimeiselle päivälle käynnin kuuluisalla Kultaisen paviljongin temppelialueella eli Kinkaku-jissä, ja se kyllä kannatti! Kultainen temppelirakennus kylpi auringonpaisteessa, taivas kaartui lähes pilvettömänä sen yläpuolella ja luonto viheriöi. Niin, ja olihan siellä myös japanilaiselle puutarhalle tyypillinen lampikin - ja tyttären iloksi koikarppeja.

Herp-derp

Kinkaku-jin eli virallisesti Rokuon-jin kultainen temppelirakennus ei ole kuitenkaan mikään vanha vaan peräisin vuodelta 1955. Alkuperäinen Kinkaku rakennettiin 1300-luvun lopulla ja se selvisi mm. 1400-luvun sotien aikana useista tulipaloista, joissa ympärillä olevat rakennukset tuhoutuivat. Kinkaku kohtasi kuitenkin voittajansa vuonna 1950, kun eräs munkki meni ja poltti koko temppelin yrittäessään itsemurhaa. Reilua, eikös.

Kinkakun kaksi ylintä kerrosta on päällystetty aidolla lehtikullalla.

Kinkaku-ji sijaitsee Kioton luoteisosassa ja sitä ympäröi laajahko viheralue. Monet muut kiotolaistemppelithän on rakennettu vuorten kupeeseen, mutta Kinkaku-jin alueella ei korkeuseroja ole juuri lainkaan. Muiden temppelialueitten tavoin sielläkin on merkitty reitti halki kauniin puutarhan. Matkan varrella on mm. koju, mistä voi ostaa onnenkaluja erilaisia tarkoituksia varten. Itselleni ostin hyvää terveyttä ja pitkää ikää tuovan killuttimen ja tyttäreni valitsi talismaanin, jonka pitäisi toteuttaa kantajansa toiveet. No, minä ainakin tulin melko pian reissun jälkeen sairaaksi, joten en toistaiseksi ole kovin tyytyväinen onnenkaluni tehoon...

Tytär päällään edellisenä päivänä ostetut vaatteet.

Alueella on myös pieni teetupa, missä voi nauttia kupillisen vihreää teetä makean sokerikakun kera. Sään salliessa voi istuksia ulkona punaisten paperivarjojen alla puiden katveessa. Tee oli todella maistuvaa, mutta sokerinen, pieni kakkupala oli aivan liian makea meidän makuumme. Musta tuli muuten melkoinen teenlitkijä tuon matkan aikana enkä ole juonut kupillistakaan kahvia edes sieltä palattuamme. Ja ennen sentään olin melkoinen kahvinkuluttaja.

Jonkinlainen munkintuoli vissiin..

Tytär kävi kokeilemassa rukoiluhommiakin, mutta takana seuraavana oleva herra ei olisi millään malttanut odottaa omaa vuoroaan... Sen vuoksi mulle tulikin kiire ikuistaa tuo hetki, ja niinpä tyttärellä jäi jalat kuvasta pois.

Temppelikäynnin jälkeen palasimme takaisin hotellille, mutta mä en malttanut jäädä tyttären tavoin sinne lepäilemään vaan lähdin tutustumaan melko lähellä hotelliamme sijaitsevaan Kioton keisarillisen palatsin puutarhaan. Itse palatsissa käynti meillä jäi välistä, sillä sinne pääsyyn vaadittiin 18-vuoden ikä. Mitähän ihmettä palatsissa mahtaa olla näytillä, kun sinne eivät alaikäiset pääse...

Keisarillisen palatsin alue puutarhoineen kattaa noin puolentoista neliökilometrin kokoisen alueen, eli se on todella suuri. Itse palatsirakennukset sijaitsevat muurien sisäpuolella, eikä niihin päässyt edes kurkistamaan. Pääportilla oli kaksi vartijaa, mutta muut portit olivat ilmeisesti vain lukossa.

Mahtava, ainakin 20 senttiä syvä vallihauta!

Parasta antia keisarillisen palatsin puutarhassa tähän aikaan vuodesta olivat kuitenkin luumupuut, jotka kukkivat monin paikoin valkoisin, pinkein ja punaisin kukin.

Kun palasin kävelyretkeltäni, oli tytärkin jo levännyt ja valmiina reissumme viimeiseen shoppailuretkeen, joka suuntautui edellisen päivän tavoin Teramachi dorin katetuille ostoskaduille. Sieltä bongasimme mm. supersöpön, pinkin kaupan nimeltään Pink Latte:

Putiikki oli pullollaan kaikenlaista vaaleanpunaista ja pinkkiä tavaraa, kyniä, vihkoja, koruja, hiustarvikkeita, karkkia... sekä:

Willie Wonka -suklaata!

Kioton matka, osa 6: perjantai

2011-03-22T19:12:00.003+02:00

Mä varmaan jo kyllästytän teidät kaikki näillä matkakertomuksillani, mutta aion silläkin uhalla jatkaa vielä muutaman postauksen verran. Tänään kerrontavuorossa perjantaipäivä, joka valkeni edellistä päivää huomattavasti kauniimpana ja lämpimämpänä. Sää oli melkoisen samanlainen, kuin mitä meillä on tänään ollut, tosin sillä erotuksella, että Kiotossa ei tarvinnut kahlailla sohjossa eikä väistellä lätäköitä.

Perjantain päävierailukohde oli Daigon kaupunginosassa, hieman kauempana keskustasta kaakkoon sijaitseva Daigo-jin temppelialue, joka on melkoisen laaja ja ulottuu korkealle vuoristoon. Mahdollisesti aikaisesta vuodenajasta tai jostain muusta johtuen emme kuitenkaan päässeet alueen ylimpiin osiin asti, sillä se oli suljettu portilla. Ylimmässä osassa, Kami Daigossa, sijaitsivat alun perin alueen vanhimmat temppelirakennukset, mutta ne tuhoutuivat pahoin 1400-luvun sotien aikana ja rakennettiin uudelleen 1600-luvulla. Myös alemman alueen eli Shimo Daigon rakennuksista suuri osa on uudisrakennelmia, mutta siellä sijaitsee myös Kioton vanhin rakennus.

Daigo-jin temppelialueen kartta. Numerot viittaavat alla olevien kuvien ottopaikkoihin.

Daigo-jihin saapuessaan vierailija saa valita mihin alueisiin haluaa tutustua. Alueita on yhteensä kolme, joihin kuhunkin on oma pääsylippunsa ja -maksunsa.

Ensimmäiseksi vieraillaan eräänlaisella museopuolella, jossa on muutamaan rakennukseen koottu erilaisia tuholta säästyneitä esineitä alkuperäisistä temppeleistä, lähinnä jumaltenkuvia ja muita alttariesineitä. Kultamaalit ja muut värit ovat jo aikojen saatossa varisseet lähes kokonaan, mutta silti esineet olivat hyvin vaikuttavia. Mulle ainakin tuli kylmät väreet näitä esineitä katsellessa, kun ajatteli, miten taitavasti ne on aikoinaan tehty.

Shimo Daigon vasemmassa reunassa sijaitsee toinen vierailualue, Sanbō-inin temppeli ja munkkien asuinrakennus kuuluisine puutarhoineen. Nämäkin rakennukset ovat peräisin 1600-luvulta. Valitettavasti sisällä ei saanut ottaa kuvia, mikä on yleinen käytäntö Japanissa. Sisätilojen tatamilattiat ja liikuteltavat seinäpaneelit upeine kuvituksineen olivat nimittäin todella näkemisen arvoisia. Puhumattakaan puutarhasta, jota pääsee ihailemaan rakennuksen sisätiloista käsin.

Sanbō-iniin aikoinaan tulevat kuriirit ja muut vieraat kulkivat alla näkyvän, kullatun portin kautta.

Kolmannelle alueelle, joka on näistä kolmesta laajin, kuljetaan kauniin portin kautta. Porttia reunustavat kirsikkapuut, jotka olivat jo hieman nupuillaan.

Melko pian portin jälkeen alkaa etuoikealla, puitten lomassa näkyä Kioton vanhin rakennus, vuonna 951 rakennettu pagodi. Voi vain kuvitella kuinka upea se on ollut alkuperäisessä värityksessään. Hieno se kyllä on vieläkin, vaikka värit ovatkin jo kovasti haalistuneet.

Kaikista upein näky tällä temppelialueella oli mielestäni kuitenkin Bentendōn shintolainen pyhäkkö. Tuo paikka pienen lammen rannalla, kirsikkapuiden syleilyssä on muuten aivan täydellinen paikka hiljentyä ja rauhoittua hetken. Erityisen hienon tuosta hetkestä teki kaunis sää ja tietenkin kirsikkapuut pienine vauvanuppuineen. Haluaisin kyllä kovasti nähdä pyhäkön täyden kukinnan aikaan...

Paikallinen munkkikin nautti Bentendōn rauhaistasta ilmapiiristä.

Pienen hiljentymistauon jälkeen oli aika palata takaisin nykyaikaan ja toiseen mukavaan puuhaan, nimittäin shoppailuun. Kuten viimeksi kerroin, ei meidän torstainen ostosretkemme ollut mitenkään mieltä ylentävä. No, perjantaina olimme viisaampia ja osasimme suunnistaa oikeaan paikkaan Teramachi dorille.

Teramachi dori eli temppelikatu on melko pitkältä pätkältä kokonaan katettu, ja sen suojista löytyy jos jonkinlaista putiikkia. Alue onkin yksi Kioton tärkeimmistä shoppailupaikoista, jos ei jopa se tärkein. Ainakin meidän mielestämme se päihittää mennen tullen rautatieaseman läheiset, maanalaiset ostosalueet.

Kuten kadun nimikin kertoo, on sen varrella monia temppeleitä. Osa sijaitsee katetun ostosalueen katveissa, mutta niitä on runsain mitoin myös muissa osissa katua, joka kulkee Kioton halki pohjois-eteläsuunnassa sivuten pohjoisimmissa osissaan Keisarillisen palatsin puutarha-aluetta ja päättyen edellisenä päivänä meille kovin tutuksi tulleeseen Shijo doriin.

Mutta se tärkein anti meille Teramachilla oli kuitenkin shoppailu. Tältä kadulta, erään talon viidennestä kerroksesta, löysimme viimein sen lolitakaupankin nimeltään Metamorphose.

Itselleni en sieltä ostanut mitään, ihailin vain, mutta tyttärelle hankimme mustan, kauniin kauluspaidan, jossa on nyörit selässä ja irroitettavat hihat. Ehkä parasta antia Metamorphosessa oli kuitenkin myyjä, joka oli selvästi enemmän kuin iloinen saadessaan asiakkaita ja kohteli meitä kuin kuninkaallisia konsanaan. Vaikka olimme jo melko tottuneita japanilaisten yleiseen ystävällisyyteen ja palvelualttiuteen, oli tämä paikka silti jotain muuta toista. Kauppaan saapuessamme meillä oli kädet jo täynnä nyssäköitä, ja maksaessani tyttären paitaa myyjättäremme ehdottikin, että pakkaisi kaikki meidän ostoksemme hänen liikkeensä huomattavasti tavallisia muovipusseja kauniimpiin ja suloisempiin paperikasseihin. Niin me sitten lähdimme myyjättären kumarrellessa ja kiitellessä takaisin ostoskadulle ja sieltä viimein jalat kävelemisestä kipeinä takaisin hotellille syömään lähikaupasta ostamiamme rameneita.

Kioton matka, osa 5: torstai

2011-03-19T14:25:00.008+02:00

No niin, on aika palailla taas matkakertomusten pariin. Taukoilin tässä muutaman lisäpäivän, koska muhun iski joku kuumetauti tuossa tiistain vastaisena yönä. Nyt olen kuitenkin jo parantunut, mitä nyt nenä vähän vielä tuhisee.

Torstai oli matkamme kylmin päivä. Itse asiassa kun katsoin aamulla ulos ikkunasta, siellä leijaili muutamia lumihiutaleita muuten auringonpaisteisessa ilmassa. Metropysäkillä kanssani tuli juttelemaan eräs kiotolainen, vanha herrasmies. Jos joku Japanissa osaa englantia, niin nämä vanhat miehet, ja he myös käyttävät mielellään tilaisuuden puhua, jos sellainen eteen vain sattuu. Tämäkin kyseinen herra puhui todella loistavaa brittienglantia. Hän kyseli hieman Suomesta, Suomen ja Venäjän suhteista sekä ihmetteli kovin, kuinka kylmä sää tuona päivänä oli. Kuulemma todella poikkeuksellista, mutta onneksi seuraavasta päivästä alkaen pitäisi lämmetä. Ja niinhän se lämpenikin.

Torstain suunnitelmiin kuului käynti Hopeisella paviljongilla, eli Ginkaku-jissa.

Ginkaku-ji sijaitsee Kioton kaakkoiskulmassa, kauniilla vuorenrinteellä. Temppelialueen puutarha on tyypillinen japanilainen taidonnäyte lampineen, muotoiltuine istutuksineen ja hiekkaelementteineen. Temppelille johtava kuja muistuttaa labyrinttiä, sillä sen molemmin puolin kasvaa tarkasti leikatut, korkeat pensaat.

Itse temppelialueella on merkitty kävelyreitti, jonka varrella on paljon kaikkea kaunista katseltavaa. Temppelin vierellä on hauska hiekasta muotoiltu alue sekä hiekkakartio (tarkemmin sanottuna katkaistu ympyräkartio, Shan huomautti :P). Meitä mietitytti kovin, miten nuo hiekkaelementit pysyvät muodossaan. Jotain sidosainettahan siinä on varmasti käytetty, muuten tuuli veisi hiekat mennessään...

Kukkiakin Ginkaku-jista löytyi, pääasiassa camellioita eli tsubakeja. Ne ovat siitä jänniä, että ne kuollessaan tipahtavat kokonaisina maahan.

Kävelyreitti kiertää aika korkealle temppelialueen yläpuolelle, ja sieltä on upea näköala alas temppelille ja kaupunkiin. Ylhäältä päin näkyy paremmin syy siihen, että temppeliä kutsutaan Hopeiseksi paviljongiksi. Rakennusten katot on nimittäin päällystetty hopealla.

Aika monessa temppelin puutarhassa on eräänlaisia kuppeja - yleensä lammessa - joihin kävijä voi yrittää heittää lantin. Ilmeisesti osuessaan se tuo heittäjälle paljon onnea tai vastaavaa. Sen tarkemmin en tuon lantinheiton merkitystä saanut selville. Mekin sitä tietenkin koetimme, mutta eihän me osuttu lähellekään. Mutta ei ole osunut kovin moni muukaan, kuten kuvasta näkyy...

Ginkaku-jille johtaa yksi Kioton nähtävyyksistä, Filosofin polku, kapean kanaalin vartta kulkeva noin kaksi kilometriä pitkä reitti reitti, jonka molemmin puolin kasvaa kirsikkapuita. Nyt ne olivat vasta aivan alkunupuillaan, mutta kunnon kukinnan aikaan tuo polku on taatusti näkemisen arvoinen.

Temppeliretken jälkeen meillä oli tarkoitus käydä vähän shoppailemassa. Olin netistä etsinyt lolitatyylisiä kauppoja Kiotossa, joihin yritimme suunnistaa. Reissusta tuli kyllä ikimuistettava, mutta ei todellakaan shoppailun kannalta. Kävelimme pitkin Shijo doria varmaan viitisen kilometriä löytämättä yhtään kauppaa, jossa olisimme halunneet käydä. Niitä lolitaliikkeitä ei näkynyt missään, eikä pahemmin mitään muitakaan kivoja kauppoja.

Olin netistä löytänyt kolme sellaista pikkuputiikkia, joissa olisimme halunneet käydä, ja ainakin kahden niistä olisi pitänyt sijaita tämän kadun varrella, mutta joko me oltiin täysin sokeita tai sitten niitä ei vain enää ollut. Tai sitten olin ymmärtänyt jotain todella väärin. Yhden lolitakaupan sijainnin nimittäin olin tajunnut ensin hieman pieleen, joten en ihmettele, ettemme sitä torstaina löytäneet. Hotellille palattuamme kävinkin uudelleen netissä ja tajusin viimein, missä tuo putiikki todella sijaitsi. Sinne löysimmekin sitten seuraavana päivänä. Torstain shoppailureissun saldona oli kuitenkin vain kimonon kanssa käytettävät sukat, paleleva ja väsynyt kroppa sekä kävelystä kipeät jalat. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta.

Hiljainen hetki

2011-03-11T15:25:00.005+02:00

Tänään mulla oli tarkoitus jatkaa Kioton matkamme parissa, mutta tämänpäiväiset uutiset saivat toisiin aatoksiin. Aivan kamalaa, mitä Japanissa tapahtuu tällä hetkellä! Ja oikeastaan meidän pitäisi olla siellä juuri nyt. Mutta onneksi ei olla, koska meillä oli tänä vuonna talviloma viikkoa aiemmin kuin kouluissa normaalisti täällä päin Suomea. Matkastamme olisi varmasti tullut aivan toisenlainen, jos olisimme siellä tällä viikolla. Kioto ei onneksi ole aivan pahimmalla alueella, mutta kuitenkin samalla saarella Tokion kanssa, joten varmasti järistykset tuntuvat sielläkin. Joskus käy tuuri, todellakin.

Jatketaanpa matkakertomusta vähän myöhemmin, todennäköisesti jo huomenna. Tänään vietän siltä osin hiljaista hetkeä.

Kioton matka, osa 4: keskiviikko

2011-03-10T15:38:00.002+02:00

Keskiviikkoaamu Kiotossa valkeni huomattavasti kauniimpana kuin kaksi edellistä päivää. Aurinkokin näyttäytyi taas pilvien lomasta, joten retkemme Kyoto Towerista näkemäämme puutarhaan alkoi mukavissa merkeissä. Puutarha on nimeltään Shosei-en, ja siellä kävijä saa mukaansa ison, värikuvin varustetun esitteen puutarhasta. Kuvien perusteella puutarha on näkemisen arvoinen minä tahansa vuodenaikana, mutta upeimmillaan se on varmasti kirsikankukkien aikaan sekä syysruskassa. Luumupuutkin tosin ovat kauniita, ja niitä puutarhassa myös riitti.

Tytär päällään edellisenä päivänä hankittu takki.

Taustalla Kyoto Tower

Yksi tyttären mielestä kiehtovimmista asioista Japanin matkallamme olivat Koikarpit, joita uiskenteli lähes jokaisen lammen vesissä. Jos pysähdyit seisomaan johonkin kohtaan lammen rannalle, alkoivat kalat kerääntyä kohdallesi kinuamaan ruokaa. Ja niitä tuli paljon ja pitkänkin matkan päästä. Kalat olivat myös melkoisia vonkaleita, eivät mitään pieniä sinttejä. Shosei-enin koit olivat kaikki yhtä lukuun ottamatta ruskeita, vain yksi oli kunnon värivalio.

Shosei-enin puutarhan jälkeen matkasimme Raku -bussilla kaupungin itälaidalla sijaitsevalle Kiyomizu-deran temppelille. Ennen temppelialueelle kävelyä kävimme kuitenkin varaamassa ne maiko makeoverit, minne menimme temppelikierroksen jälkeen.

Melkein kaikkiin temppeleihin johtavat pikkutiet on täynnä matkamuistoputiikkeja, joissa tietenkin piti käydä kurkistelemassa. Ja aina välillä sieltä tarttui jotain mukaankin. Ja mikäs sen parempi paikka tuollaisille kaupoille olisikaan, kuin juuri tärkeimpien nähtävyyksien lähellä ja niihin johtavilla teillä.

Monet temppeleistä on rakennettu kaupunkia ympäröiville vuorille. Erityisesti Kiyomizu-deralta on upea näköala alas kaupunkiin.

Melkein samanlaisen kuvanhan postasin jo ennen matkaa. Tämä vain on sitten itse ottamani!

Sisällä temppeleissä ei valitettavasti saa ottaa kuvia. Monien temppeleiden alttarit ovat nimittäin todella kauniita, joten olisi ollut kiva esitellä niitäkin teille.

Laskeuduttuamme alas temppeliltä menimme sitten Maiko Makeover Studiolle, mistä kerroinkin jo aiemmin ensimmäisessä Kioto-postauksessani. Muuntautumisleikin jälkeen olimme jo melko väsyneitä, joten matkasimme lähes suoraan hotellille ja sen jälkeen syömään annokset curryä. Se on muuten todella halpaakin, sillä melko ison annoksen saa noin neljällä eurolla. Annoksia oli hotellin lähellä olevassa pikacurrykuppilassa neljää eri kokoa ja hinnat vaihtelivat noin kahdesta ja puolesta viiteen euroon. Halpaa ja herkullista! Toinen halpa ruoka, mitä suosimme monesti lounasaikaan, on onigirit eli riisipallerot, joita saa ruokakaupoista noin kaksi euroa paketti (jossa on yleensä 5 eri täytteitä sisältävää onigiria). Ja jos vain majapaikassa on veden kuumentaminen mahdollista, kannattaa myös kokeilla kaupoista saatavia rameneita eli nuudelikeittoja. Monet kaupat tosin lisäävät veden paikan päällä, jolloin höyryävän aterian saa heti mukaan. Kaikkien ruokien mukaan annetaan myös puikot. Slurps!

Kioton matka, osa 3: tiistai

2011-03-09T18:54:00.003+02:00

Tiistaiaamu valkeni todella sateisena, taas. No, eipä siinä, lähdimme silti seikkailemaan tarkoituksena ensin löytää netistä löytämäni kimonoputiikki Mimuro. Mut on onneksi varustettu erittäin hyvällä suuntavaistolla, joten löytäminen perille ei tälläkään kertaa ollut vaikeaa. Jossain vaiheessa kyllä meinasi tulla tenkkapoo, kun kadut kartalla ja todellisuudessa eivät ihan aina täsmänneet. Mutta vaiston varassa löysimme silti perille. Ja asut tuli hankittua, kuten aiemmin kerroin.

Kimonokaupan jälkeen suunnistimme jälleen aseman suuntaan. Sadekin onneksi lakkasi täässä vaiheessa. Mulla on kauhea korkean paikan kammo, mutta päätimme silti mennä Kyoto Toweriin, reilun sadan metrin korkeuteen, katselemaan kaupunkia.

Torniin päästyämme - ja ihanien japanilaisneitojen vietyä meidät sinne hissillä - eteemme avautui upea näkymä. Ensin mulla oli aivan hirmuiset adrenaliiniväristykset, mutta hetken toivuttuani alkoi olo tuntua melko kotoisalta siellä korkeuksissa. Oli hienoa nähdä kaupunki ylhäältä päin ja kaikilta eri suunnilta. Lisäksi tornissa oli kaukoputket, joilla sai katseltua näkymiä tarkemmin.

Kuvista näkee myös hyvin, miten moderniin kaupunkikuvaan kätkeytyy kauniita viheralueita ja temppeleitä. Itse asiassa löysimme yhden käyntikohteen seuraavalle päivälle nimenomaan tuolla tornissa. Tornin läheisyydessä sijaitseva Shosei-enin puutarha oli todella näkemisen arvoinen. Ja sitä se varmasti on kaikkina vuodenaikoina.

Sinne suunnistimme siis seuraavana päivänä, ja sen jälkeen Kiyomizu-deran temppelille ja maikoilemaan.

Kioton matka, osa 2: sunnuntai ja maanantai

2011-03-08T13:58:00.003+02:00

Lentomme kohti Japania lähti Helsingistä lauantaina 26.2. klo 17:20 Suomen aikaa. Yhdeksän ja puoli tuntia kestänyt matka sujui mukavasti ja suhteellisen nopeasti. Koska olimme perillä Osakassa Kansain kansainvälisellä lentokentällä (toi on jotenkin niin ihana!) aamukymmeneltä paikallista aikaa, oli koneessa pakko yrittää myös vähän nukkua. Se ei tosin ollut kovin helppoa, sillä mekkala lentokoneessa on melkoinen ja ohi kulki aika ajoin muita matkustajia ja lentoemäntiä, mihin ainakin itse heräsin lähes poikkeuksetta. Jonkin verran saimme kuitenkin nukuttua, joten aivan zombeina ei tarvinnut Japanissa oloa aloittaa. Lentokoneessa on myös joka paikalla viihdekeskus, mistä voi katsella elokuvia, pelata pelejä ja kuunnella musiikkia. Menomatkalla en jaksanut katsoa kuin yhden leffan puoliväliin asti, mutta takaisin päin matkatessa leffoja kertyi kolme mukaanlukien se menomatkalla kesken jäänyt elokuva.

Kansain kansainvälinen lentokenttä (kuva täältä)

Kansain kansainväliseltä lentokentältä lähdimme sitten junalla kohti Kiotoa. Japanilaiset junat ovat ihanan siistejä ja ne ovat aina (?) ajallaan. Vähän toista kuin täällä Suomessa. Matka Kiotoon kesti 75 minuuttia, ja asemalta otimme taksin hotellille. Ilma perillä oli aurinkoinen ja lämmintä oli 17 astetta.

Hearton Hotel sijaitsee erinomaisella paikalla, sillä kaikki tärkeimmät nähtävyydet ja ostospaikat ovat nopeiden kulkuyhteyksien päässä. Hotelli on vähän tosin jämähtänyt tyylillisesti jonnekin 80-luvulle kultaisine 007-tyylisine seinäkelloineen, mutta eipä tuo meitä haitannut. Nettiyhteyskin meillä oli, mutta siitä ei ollut kauaa iloa. Läppärin pistoke ei nimittäin mahtunut verkkomuuntimeen, joten akkua riitti vain parin tunnin ajaksi. Siksi en myöskään postaillut Japanista mitään.

Huoneemme näytti suunnilleen tältä:

kuva hotellin sivuilta

Yöpuvut meillä oli aivan turhaan mukana, sillä huoneissa oli yukatat, joissa oli hyvä nukkua. Yukatat eivät tosin olleet mitkään maailman kauneimmat, mutta se oli aika pikkuseikka kuitenkin. Myös pesuaineet osoittautuivat tarpeettomiksi, sillä hotellissa oli isot pullot Shiseidon shampoota ja hoitoainetta sekä suihkusaippuaa. Missään muualla en ole uskaltanut pestä vaativia kutrejani hotellin aineilla, mutta nyt uskalsin. Ja lopputulos olikin todella hyvä!

Ei ihan mun tyyliä tuo yukata...

Ja nyt on pakko esitellä myös vessanpönttö. Se oli nimittäin ihana! Ja samanlaisia oli melkein jokaisessa yleisessä vessassakin. Lämmitetty istuin, bideesuihku ja "butt spray". Luksusta! Samanlaisia saa kuulemma myös Suomesta, mutta uskoisin niiden olevan melko kalliita.

Hotelliin päästyämme meidän oli kyllä pakko ottaa pienet päiväunet, sen verran väsytti matkan jäljiltä. Ensimmäisenä päivänä emme muutenkaan tehneet mitään kovin kummoista, vaan lähinnä lepäilimme ja kävelimme vähän hotellin läheisyydessä.

Maanantaina sitten heräsimme sateiseen aamuun. Siitä huolimatta lähdimme ensimmäistä kertaa seikkailemaan metrolla ja kiertelemään kaupunkia. Metrolla ja muilla julkisilla kulkeminen on Kiotossa todella helppoa. Metrolippu ostetaan automaatista ja matkan hinta määräytyy matkan pituuden mukaan. Lipun avulla pääsee sitten laiturialueelle, ja matkan lopuksi lippu jää tuloportin sisuksiin. Näin siis kertalippujen kanssa. Jos matkoja aikoo tehdä useita, kannattaa kuitenkin ostaa yhden tai kahden päivän sightseeing-kortti, jota käytetään porteissa kertalipun tapaan. Busseissa matka maksetaan aina määränpäässä, ja korttia käyttäessä sitä vain vilautetaan kuljettajalle. Kätevää.

Maanantain kierroksemme keskittyi rautatieaseman ja Kyoto Towerin pohjoispuoliseen alueeseen. Jäimme metrosta pois Gionin pysäkillä ja kävelimme siitä sitten asemaa kohti. Ennen tuota reissua kävimme kuitenkin Kyoto International Manga Museumissa, joka sijaitsee aivan hotellimme tuntumassa. Museossa on hyllytolkulla mangaa, 100 maikopiirrosta eri tyylein sekä pari mangasta kertovaa informatiivista näyttelyä. Ihan mielenkiintoinen paikka kyllä.

Higashi-Honganjin temppelialue matkamme varrella. Taustalla Kyoto Tower.

Sade lakkasi mangamuseossa ollessamme.

Vähän ennen Kyoto Toweria sijaitsee suuri tavaratalo Kyoto-Yodobashi, missä kävimme kääntymässä. Kääntymässä siksi, että se oli jotenkin hirmuisen sekava ja vaikeasti hahmotettava. Ja lähes kaikki kirjoitus pelkästään japanilaisin merkein, joten eipä siitä paljoa tajunnut.

Sama kieliongelma oli myös monessa ruokapaikassa, sillä ruokien nimet oli useimmiten kirjoitettu vain kanjeilla ja hiraganoilla. Joskus vieressä oli kuitenkin kuva ruoka-annoksesta, mikä hieman auttoi valinnassa. Melko summamutikassa me kyllä välillä ruokia tilattiin, mutta kertaakaan ei saatu mitään, mitä ei olisi pystynyt syömään.

Tavaratalon alakerrassa on kauniisti maalatut ikkunat.

Yksi Kioton tärkeimmistä ostospaikoista sijaitsee asemarakennuksen alla. Siellä ovat Cube ja Porta -nimiset ostoskeitaat, jotka ovat täynnä pieniä vaate-, kenkä-, laukku-, kosmetiikka-, ja herkkuputiikkeja.

Vaatetarjonta oli näissä kaupoissa melkoisen tylsää mielestäni, täynnä tämän kevään vaaleita muotisävyjä ja farkkua, jonkin verran niitä kirkkaampiakin muotivärejä. Ja hintataso melkoisen korkea enimmäkseen. Olimme itse asiassa hieman pettyneitä tämän shoppailureissun antiin, sillä jotenkin olimme kuvitelleet kauppojen tarjonnan aivan toisenlaiseksi. Missä olivat ne söpöt, hulvattomat ja hurjat japanilaiskaupat? Eivät ainakaan Cubessa tai Portassa. Jotakin kuitenkin tältäkin reissulta tuli ostettua, mutta niistä sitten myöhemmin lisää.

Kioton matka, osa 1: Maikoja ja kimonoita

2011-03-07T12:23:00.003+02:00

Konichiwa! Kotona ollaan taas ja upeaakin upeampi reissu on takana. Olo on hieman väsynyt kyllä, sillä eilen tuli matkustettua noin 22 tuntia ja myös jetlag tekee oman osuutensa asiaan. Tänään mulla ei onneksi vielä ollut töitä, joten voin rauhassa pestä pyykkiä, perata matkakuvia koneella ja kirjoitella vähän matkajuttuja tänne blogiin. Kuvia ja kerrottavaa onkin paljon, joten parasta on tehdä se useammassa osassa.

Kioto on kaupunki, jossa uusi, moderni kaupunkielämä ja vanha kulttuuriperimä elävät rinta rinnan. Kerrostalojen (melko matalien sellaisten, sillä Kiotoon ei saa rakentaa pilvenpiirtäjiä) välissä pilkahtelee siellä sun täällä pieniä temppeleitä, pyhättöjä ja alttareita sekä pikkuruisia, vanhoja taloja. Tässä esimerkkinä kaksi saman tien eri puolilta otettua kuvaa:

Vanhan kulttuurin vaaliminen näkyy Kiotossa myös siinä, että maikoja eli geishaoppilaita "isosiskojensa" oneesanien kanssa vilahtelee aika-ajoin katukuvassa. Aina ei tosin voi olla varma, että kyseessä on aito maiko, sillä kaupungissa on myös mahdollista vuokrata kimono asusteineen päiväksi ja kuljeskella sitten ympäri kaupunkia maikoksi pukeutuneena. Kiotossa on myös useita yrityksiä, jotka pukevat ja meikkaavat asiakkaan maikoksi ja ottavat hänestä sitten valokuvia muistoksi. Tuollainen makeover oli meilläkin mielessä jo ennen matkalle lähtöä, joten vietimme yhden iltapäivän ylellisessä hemmottelussa Kiyomizu-deran temppelin läheisyydessä kaupungin itäreunalla sijaitsevalla Maiko Makeover Studiolla.

Aivan ensiksi meille annettiin valkoiset alusmekko-yukatat, jotka puettiin alusvaatteiden päälle. Kaikki korut ja kellot sun muut piti riisua pois. Sitten menimme pukeutumishuoneeseen, missä meidän ympärillämme hääri kolme sievää japanilaista naista. Englantiahan tässä kaupungissa ei puhu juuri kukaan muutamaa sanaa enempää, emmekä me sen enempää japania, joten kommunikointi sujui suurelta osin elekielellä. Mutta aina lopulta saimme asiat ymmärretyiksi. Aivan ensiksi valitsimme itsellemme kimonot, ja sen jälkeen meidät meikattiin ja puettiin. Kimono on melkoisen painava päällä ja se tekee olemuksen todella ryhdikkääksi. Aivan yhtä paljon se ei kuitenkaan purista kuin korsetti, joten siinä oli miellyttävä olla. Kimonoon kuuluvat puukengät olivat myös melko mielenkiintoiset jalassa, mutta niillä kävely sujui multa yllättävän hyvin. Varmaan platopohjien käyttö on sen verran harjaannuttanut...

Mukaan saimme molemmista 19 yksityiskuvaa ja 2 yhteiskuvaa cd-romilla sekä A4-kokoiset koonnit kuvista ja molemmista vielä postikortit. Tältä me sitten näytimme:

Aika upeita, eikös?

Ja kun nyt kerran Japanissa oltiin, niin pitihän se ostaa molemmille myös kimonot mukaan. Tai no, oikeastaan ne ovat yukatat, mutta niiden mukana on myös obit sekä obikoristeet, kuten kimonossakin. Oikeat silkkikimonot ovat niin kalliita, että sellaiset jäivät hankkimatta ja tyydyimme puuvillaisiin versioihin. Tytär kuitenkin sovitti myös oikeaa silkkikimonoa Mimuro-nimisessä liikkeessä, mistä ostimme yukatamme. Kuten kaikkialla Japanissa, myös Mimurossa myyjät olivat ihania, ystävällisiä ja ammattitaitoisia. Tuossa maassa tuntee kyllä itsensä melkein kuninkaalliseksi!

Sovituksessa meillä oli alla kunnon päivävaatetus, joten yukatat eivät istu kuvissa aivan optimaalisesti. Lisäksi obikaan ei ole kunnolla kiinni, vaan vain kääräisty pakettina tuohon vyötäisille. Valitsin itselleni "yllättäen" musta-violetinsävyisen yukatan ja tytär musta-pinkin. Kuva vääristää hieman yukatani väriä, violetti on nimittäin hieman tummempi ja intensiivisempi oikeasti.

Asua varten hankimme vielä puupohjaiset kimonokengät sekä tabisukat - sellaiset yksivarpaiset. Lisäksi ostin itselleni vielä kotioleiluun toisen, lyhemmän yukatan. Sen esittelen sitten ostospostauksessa hieman myöhemmin.

Kohti aurinkoa nousevaa

2011-02-24T19:26:00.002+02:00

Vihdoin koittaa se hetki, kun lähdemme tyttären kanssa kauan unelmoimallemme matkalle Japaniin. Matkavalmistelut alkaa olla hoidettu, laukut pakattu ja muutenkin ollaan valmiita reissuun. Huomenna lähdemme kohti Helsinkiä ja lauantaina sitten koneemme nousee kohti Osakaa, mistä matkaamme noin tunnin verran junalla määränpäähämme Kiotoon.

Sääennusteet eivät tällä hetkellä lupaa meille mitään maailman parasta lomailusäätä vaan lähinnä sadetta, mutta tässä vaiheessa sitä on vielä ensi viikon osalta melko huono sanoa. Ja kyllä se sade ja reilusti plussan puolella oleva lämpötila aina pakkasen ja lumen voittaa.

Kevät on Kiotossa kuitenkin jo täydessä käynnissä, ja luumupuut sekä camelliat eli tsubakit kukkivat. Hotellimme sijaitsee keisarillisen palatsin läheisyydessä, joten kukkamerten ihailuun pääsee aivan pienellä vaivalla. Vaikka kyllä niitä kukkia varmasti on runsain mitoin muuallakin...

luumupuu kukkii

Kukkien lisäksi nähtävää riittää muutenkin, sillä Kiotossa - Japanin vanhassa pääkaupungissa - on paljon temppeleitä, elävä geishakulttuuri sekä mm. mangamuseo.

Saatan päivittää matkan aikanakin, mutta jos en niin varmasti reissun jälkeen. Palaamme takaisin Suomeen 6.3.

Sayonara!

Huuruista violettia

2011-02-16T21:00:00.003+02:00

Viime viikolla kerroin ihastuneeni vihreisiin liskokynsiin, jotka saa aikaiseksi Isadoran Graffiti Nail Top -lakalla. Innostuin graffiti-kynsistä niin paljon, että hommasin muutaman värin lisää ja olen nyt tehnyt joitakin kokeiluja niiden parissa. Eilen mulla oli vielä kynsissä hopeisella pohjalla mustaa graffitia, mitkä oli sellaiset perushienot. Itselleni tyypillisten, tummempien sävyjen lisäksi ostin myös utuisen vaaleanpunaisen rosolakan, jota yhdistin yhteen ehdottomista lempiväreistäni eli violettiin. Lopputuloksesta tuli niin kiva, että mun oli pakko postata siitä heti.

Käytin alla Rimmelin Pompous-sävyä ja päällä Graffiti-lakkaa nimeltään Pink Bite. Aikas ovelat niistä kyllä tuli!

Ja päällä kotona mikäs muu kuin violetti, plyyshinen oloasu. Siinä on vaan niin mukava olla.

Hopeakengät ja mustaa pitsiä

2011-02-15T19:46:00.003+02:00

Viime kesän lopulla muhun iski hirmuinen tarve saada hopeiset kengät, ja sellaiset lopulta löytyivätkin mistäs muaalta kuin eBaystä. Kengät ovat saaneet osakseen paljon kehuja niin töissä kun vapaallakin, ja itsekin olen niihin edelleen kovin ihastunut. Hauskin kenkiin liittyvä juttu kuitenkin on se, että pidettyäni kerran yhden tentin nämä kengät jalassa, sanoivat muutamat opiskelijat jälkeenpäin, ettei tuollaisia kenkiä saisi laittaa jalkaan, jos on menossa valvomaan tenttiä. Ne kun kuulemma vievät kaiken huomion, jolloin keskittyminen tenttiin on hyvin vaikeaa. No, tänään mulla ei onneksi ollut tentinvalvontaa, kun otin hopeiset kaunokaiseni taas kaapista työpäivääni piristämään.

Piti kokeilla tuollaista korosta-kiinni -poseerausta...

Kuten tuossa jokin aika sitten kerroin, on mulla menossa eräänlainen ostamattomuuskausi. Pitää nääs säästää reissua varten rahaa. No, jotenkin saatoin kerran kuitenkin päätyä taas eBayn sivuille ihan huomaamattani... Ja eihän sieltä ihan löytöjä tekemättä päässyt pois silläkään kertaa. Bongasin nimittäin pitsimekon, joka mun oli sitten aivan pakko saada. Onneksi se oli myös todella edullinen. Itse asiassa tämä uusi mekko on melko samanlainen kuin yksi kaapissani jo roikkuva. Malli on melkein sama, mutta tässä mekossa on valkoinen aluskangas ja siinä vanhassa musta. Lisäksi tämän uuden mekon materiaali on pehmeämpää ja mukavampaa päällä, ja rinnan alla oleva vyökaistale solmitaan taakse rusetille. Mekko pääsi tänään pakkaspäivästä huolimatta päälle, eikä mulle kylmä siinä tullutkaan, koska olin pukenut alle tarpeeksi vaatetta. Ulkona mulla oli vielä kaksien paksujen sukkahousujen lisäksi neuleiset ylipolvensukat lämmikkeenä.

Voisin kuvitella tuon mekon allei myös esim. valkoisen tai mustan kauluspaidan, tai sitten sen päälle voisi pukea neuletakin tai vaikka lyhyen nahkatakin. Saappailla mekkoon saisi myös toisenlaista ilmettä. Uskonkin, että tulen käyttämään mekkoa paljon, erityisesti sitten kun ilmat lämpenevät.

Kokeilimme tänään kuvailuja kirkasvalolampun kanssa, ja kyllähän se vähän auttaa tällaisena pimeänä vuodenaikana tuota sisäkuvausta. Taakse jää tosin melkoinen varjo, mutta eipä voi mitään. Ainakin vaatteiden yksityiskohdat erottuvat.

Alla Hjärtans Dag

2011-02-14T19:08:00.002+02:00

Ystävänpäivän tunnelmissa Höpötti ja Ninja, meidän söpöstelevät "teinit", kuten me heitä nimitämme.

Uusi ulkoasu!

2011-02-14T16:46:00.002+02:00

Vanha blogitausta alkoi jotenkin kyllästyttää, joten kävin valitsemassa Keisarin uusista vaatteista uuden, hieman pirteämmän taustan, joka sopii myös uuteen banneriin paremmin.

Mitäs tykkäätte? Mä ainakin olen kovastikin tyytyväinen lopputulokseen.

Monipuolinen bloggari

2011-02-13T18:40:00.004+02:00

Palkintoja pukkaa taas, hihii! Tällä kertaa mua ilahduttivat Esmi ja Embize seuraavanlaisella tunnustuksella:

Tämänkin tunnustuksen mukana tuli tehtävänanto, ja tarkoitus olisi kertoa itsestään seitsemän asiaa ja tietenkin heittää tunnustus eteenpäin.

1. Aloin eilen opiskella omin päin japania. Netistä löytyi tähän tarkoitukseen hyvä nettisivu nimeltään Kanjikaveri, minkä ohjeiden avulla olen nyt piirrellyt hiraganoja innokkaasti. Peräti 10 niistä alkaisi olla hallinnassa...

2. Mulla on hirmuinen puhelinkammo, minkä vuoksi en mielellään soita minnekään, jollei ole ihan pakko. Ihan läheisimmille ihmisille soittaminen ei aiheuta mitään kauhunväristyksiä, mutta annas olla, jos pitäisi soittaa vaikka jonnekin virastoon.. Iik!

3. Olen viime aikoina miettinyt kovasti mahdollisuuksia vaihtaa kokonaan alaa. Mulla on joitakin juttuja, mitä kiinnostaisi kovasti tehdä, mutta voi kuitenkin olla, että ne jäävät haaveiksi vain. Toisaalta tykkään kyllä opettamisesta, joten ei tämä nykyinen työ mitenkään vastenmielinen ole, päinvastoin! Ehkä se vain on tämä ikä, milloin alkaa miettiä jos vaikka vielä voisi tehdä jotain muutakin.

4. Olen mahdoton perfektionisti, mikä aina välillä vaikuttaa vähän hankaloittavasti elämään. Mutta on siitä toki hyötyäkin ollut.

5. En katso telkkaria juuri lainkaan. Ei vaan kiinnosta.

6. Olen viime aikoina vähentänyt wowaamista melkoisesti, mistä olen tosi tyytyväinen. Luultavasti sain joululoman aikana sellaisen yliannostuksen, että ei enää tee mieli pelata niin paljoa. Loman aikana nimittäin levutin kolme hahmoa 85:ksi, seitsemän ammattia maksimitasolle ja gearasin mageni niin, että sillä on tällä hetkellä item level 352. Kyllä mä vieläkin pelaan, mutta en ihan joka päivä, enkä ihan kaikkea kotonaoloaikaani, kuten tuossa vähän aikaa sitten taisi olla laita. Että ehkä se vähentäminen on ihan hyvä juttu...

7. Kahden viimeisen viikon aikana vaatevarastoni on pienentynyt noin puoleen entisestä. Olen vihdoin onnistunut heittämään pois niitä "ehkä-mä-tätä-vielä-joskus-käytän" ja "tää-oli-ennen-niin-rakas-ja-tärkeä" -vaatteita, mistä luopuminen oli aiemmin täysin mahdotonta. Hyvä minä!

Sitten pitäisi vielä viskata tunnustus eteenpäin... Taidanpa kuitenkin olla sen verran nurjimus etten sitä tee. Moni blogi sen kuitenkin ansaitsisi.

Violettia kierrätystä

2011-02-11T21:56:00.005+02:00

Olen tässä parin viime viikon ajan harrastanut taas kirpparimyyntiä - tällä kertaa yhdessä erään läheisen kollegani kanssa - ja päässytkin eroon ihan kivasta määrästä kaikkea turhaa, lähinnä vaatteita ja kenkiä. Joskus sattuu käymään myös niin, että myyntikumppanin kasasta löytyykin jotain todella ihanaa ja omannäköistä. Tai ainakin mulle käy niin. Tämä kerta ei todellakaan ollut poikkeus, ja tänään ajattelinkin esitellä juuri näihin pakkaskeleihin sopivan löydön, jonka tein kollegani myytävien vaatteiden joukosta.

Aamuinen kuvaushetki ei ollut taaskaan paras mahdollinen, mutta tyttären photarointikykyjen ansiosta sain (tai oikeastaan tytär sai) vaatteiden värit melkein aidoiksi näissä kuvissa.

Violetti pitsimäinen neuletakki on aivan ihana ja vielä kaiken lisäksi todella lämmin. Tällä kertaa se sai kumppaneikseen myöskin violetin poolon, Etsystä ostamani ruusuriipuksen sekä porkkanahousut. Seuraavan kerran ajattelin kokeilla sen pariksi hametta.

Tässä viime päivien pakkassäässä on muuten ollut aivan äärettömän mukavaa surffata netissä etsien kaikkea mahdollista tietoa Kiotosta ja sen nähtävyyksistä sekä suunnitella tulevaa matkaamme. Kiotossa kuulemma kukat alkavat jo kukkia... Enää kaksi viikkoa ja sitten lähdemme tyttären kanssa kohti nousevan auringon maata!

Tunnustuksia lumisateen kera

2011-02-10T18:19:00.005+02:00

Ei, en ajatellut alkaa tunnustaa tehneeni mitään, paitsi että tuli tuossa toissapäivänä todettua, ettei asukuvia ehken kannata ottaa lumisateessa. Vaikka asu olisi kuinka upea ja "poset kohillaan", ei kuvattavan henkilön ja kameran linssin välillä mieluiten saisi leijailla muutamaa lumihiutaletta enemmän. Tulokset esittelen tässä postauksessa hieman myöhemmin, mutta aivan ensin niihin tunnustuksiin.

Itsekin upea blogisisko Ventovir nimittäin muisti minua tällaisella:

Tunnustuksen kylkiäisenä kuuluu saajan lisäksi vastata viiteen kysymykseen ja laittaa tunnustus tämän jälkeen eteenpäin viidelle yhtä upealle bloggarille.

Milloin aloitit blogisi? Syyskuun 13. päivä 2008.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee? Vaatteista, tyylistä, kissoista, musiikista, matkoista... elämästä yleensä. Eniten keskityn kuitenkin tuohon tyyli- ja vaatepuoleen, mutta välillä avaan myös oven ainakin hieman raolleen blogini lukijoille.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
No, en ainakaan itse ole törmännyt vastaavanlaiseen +30-vuotiaan (tai oikeastaan lähempänä 40..), pukeutumisessaan goottiromantiikkaa, klassisia elementtejä sekä joskus jopa muodin uusia tuulia yhdistävän naisihmisen kirjoittamaan tyyliblogiin (tai mikä tämä nyt sitten oikein on, sillisalaattiblogi ehkäpä). Jos tiedät sellaisia, pistä ihmeessä linkkiä kommenttiboksiin!

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen? Syyttää saa Nelliinaa. ;) Kommentoin ennen oman blogin perustamista useamman kerran hänen juttujaan, ja Nelliina alkoi jossain vaiheessa kysellä multa, olisiko millään mahdollista, että alkaisin myös kirjoittaa. Ja siitä se sitten lähti...

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Voisin ehken panostaa hieman enemmän kuvien ottamiseen, eli jos tuon jalustan vaikka saisi kaivettua esiinkin jossain vaiheessa. Ihan ensiksi aion kuitenkin tehdä uuden bannerin tuon nykyisen pikselimössökuvan tilalle (terkut vaan yhdelle kaverille! ;D). Edit: Ja uusi(ttu) bannerihan se siellä jo möllöttää. Kiitokset sen tekemisestä tyttärelleni. = 3 =

Upeita bloggareita on vaikka kuinka, joten valinta oli vaikea. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin heittää tunnustuksen eteenpäin seuraaville ihanille leideille:

Tiiti

Mari

Prefecta

Rieppa

Nelliina

Niin, sitten niihin upeisiin lumisadekuviin...

Kuten kuvista näkyy - ei kun ei muuten näykään - ylläni oli pitsimekko, jonka alle olin pukenut poolon sekä itse tekemäni samettileggingsit. Päälle vielä neuletakki, ja johan tarkeni.

Tänään sitten olikin tosi aurinkoinen sää, mutta valitettavasti pimeä ehti tulla ennen kuin mitään kuvia olisimme ehtineet ottaa. No, toisen kerran sitten.

Liskoilua

2011-02-09T16:25:00.005+02:00

Ihastelin eilen ystävättäreni vihreitä liskokynsiä käydessämme kahvilla, ja marssinkin saman tien kahvilasta Sokoksen kemppariosastolle samanlaisien kynsien kiilto silmissäni. Isadoran Graffiti Nail Top-kynsilakalla saa aikaan hienoja efektejä lakan "murtuessa" kynnelle levittämisen jälkeen, ja fiilistä voi vaihdella myös vaihtamalla alle eri sävyisiä lakkoja. Graffitilakkoja oli nyt tullut myös uusia, vaaleita sävyjä, mutta valitsin itselleni kuitenkin juurikin tuon vihreän sekä lisäksi kirkkaansinisen, jota aion kokeilla myöhemmin mm. mustaan ja violettiin lakkaan yhdistettynä.

Vihreät liskokynnet loihdin levittämällä alle ensin vaaleanvihreää lakkaa ja sen kuivuttua vihreää Graffitia. Aika hienot, eikö?

Vihreän villityksen valtaamana meikkasin myös silmät vihreiksi.

Mulla on siinä mielessä Jännä silmienväri, että se vaihtelee melkoisesti riippuen meikistä, vaatteiden väristä (niin, jos nyt joskus satun käyttämään muutakin kuin mustaa...) ja valaistuksesta. Vihreä meikki saa myös silmät vaikuttamaan vihreämmiltä, minkä myös violetti ja punasävyinen meikki vastavärien voimalla saa aikaan. Sininen ja harmaa meikki taas korostaa silmieni kirkkautta ja harmaansinisiä sävyjä. Erityisen sinisiltä silmät näyttävät nudemeikin kanssa, kun taas musta yksinään tuo esiin lähinnä vain niiden kirkkauden korostamatta sen enempää sinistä, vihreää kuin harmaatakaan. Jännää, todellakin...

Lapanen ystäväkirjailee

2011-02-03T15:20:00.005+02:00

Mieleeni tupsahti tuossa eilen, että multa on kokonaan unohtunut yksi juttu! En nimittäin ole muistanut vastata haasteeseen, jonka Bemaryn koiruus Caro heitti kissojeni suuntaan. Valitsin kohteeksi Lapasen, tuon ihanan persoonallisen, noin kuusi ja puolikiloisen laiskimuksemme.

Ja näin Lapanen vastasi YSTÄVÄKIRJAAN:

Nimi: Lapanen, Lappu, Laban, "Lapainen on isomahainen" tai ihan vain Läski, rakkaalla kissalla kun on monta nimeä. Jostain syystä nuo kaksi viimeistä nimeä yrittävät vihjata minun olevan jotenkin pullea, miksiköhän?

Ikä: 4 vuotta, täytän toukokuun 31. päivä 5 vuotta.

Asuinpaikka: Joensuu.

Silmien väri: Pinaattiletunvihreä.

Luonne: Laiska, mukavuudenhaluinen ja sosiaalinen, mutta välillä myös hieman pahanilkinen - varsinkin nälkäisenä. Yritän aina välillä saada pomon aseman itselleni, mutta useimmiten häviän tappelussa Höpötille, joka puree minua aina takamuksesta.

Lempinäyttelijä: Minä itse! Esitän nimittäin päivittäin rooliani tyhmähkönä ja hömelönä kattina, vaikka tosi asiassa olenkin suorastaan neromaisen älykäs. Se on vain osa meidän kissojen maailmanvalloitussuunnitelmaa. (Hups, en ehkä olisi saanut paljastaa sitä!)

Lempiartisti: Oma emäntähän se.

Tykkään: Syömisestä ja nukkumisesta ja karvaan myös mielelläni kaikki mustat vaatteet valkoisilla untuvillani. Pidän paljon koko perheestäni, mutta erityisen rakas minulle on tytär, jonka piirtämisharrastuksia seuraan mielelläni ja yritän välillä auttaakin, vaikka hän ei yleensä annakaan kynää minulle. Kissakavereistani pidän myös, paitsi Höpötistä silloin kun hän puree minua takamuksesta. Ninja on ihan ok, mutta vähän outo, kun hän pitää ihan kummallista pirinää ja on myös melkoinen pelkuri. Toisin kuin minä!

Pelkään: Niin, minähän en pelkää mitään. Paitsi Höpöttiä silloin, kun hän puree minua takamuksesta.

Idolini: Ceiling Cat, ehdottomasti.

Minusta tulee isona: Minähän olen jo iso. Tai ehkä minusta vain tulee vielä isompi...

The Weird Look of the Witch

2011-01-28T17:27:00.002+02:00

Päivän asukuvien selailu kuvaustuokion jälkeen on välillä tosi hauskaa puuhaa. Varsinkin kun on ottanut kuvat sarjakuvalla, on kamerassa yleensä mitä mielenkiintoisempia otoksia. Niin myös tänään. Melkoisen stressivoittoisen työsession jälkeen tulin kotiin, kun valoisaa vielä hieman riitti kuvien ottoon. Oman olotilan voi aistia parhaiten yhdestä kuvasta, josta muokkasin huvikseni vielä entistä ehomman. Näillä eväillä viikonlopun viettoon!

Tänään oli sellainen olo, että teki mieli kääriytyä liehukkeisiin ja mustaan väriin. No joo, musta väri nyt on pukeutumiskuvioissa mukana aina, mutta nyt oli erityisen musta olo. Ja se ei todellakaan tarkoita sitä, että olisin jotenkin allapäin tai harmissani, päin vastoin mieliala on ollut koko päivän mitä parhain. Tällaisina päivinä ei tarvitse muiden värien muka-piristävää voimaa vaan voi antaumuksella inspiroitua mustasta, tuosta värien kuningattaresta.

Kohta lähdemmekin ystäväpariskunnan kihlajaisjuhliin. :)

Winkeää Wiikonloppua!

Wihii ja buhuu

2011-01-27T20:23:00.005+02:00

No niin, nyt toimii palvelimet taas ja Nurjimuksen Luola on palannut kuvallisten blogien iloiseen joukkoon.

Mulle on tapahtunut kaikenlaista tässä reilun kuukauden poissaoloni aikana, sekä kivoja että vähemmän kivoja asioita. Vähemmän kivoista en viitsi sen tarkemmin puhua, mutta sen verran voin vihjaista, että ne liittyvät rakkaaseen musiikkiharrastukseeni. Yksi ajanjakso on sillä saralla takana, ja uusi toivottavasti edessä jossain vaiheessa.

Niitä kivoja juttujakin on onneksi tähän kuukauteen mahtunut, ja yksi vuosi tuli myös kerättyä lisää elettyä elämää tuossa reilu viikko sitten. Ja matkakuume sen kuin kasvaa, sillä Kioton matkaamme on aikaa enää nelisen viikkoa. Lisäksi mulla on vielä muitakin matkasuunnitelmia kuluvalle vuodelle, joten odotettavaa riittää.

Mitä taas pukeutumisasioihin tulee, niin sillä rintamalla on tässä viime aikoina ollut melkoisen hiljaista. Ainakin ostosten suhteen. Tajusin nimittäin (viimeinkin!), että mulla on kaapit pullollaan aivan ihania vaatteita ja että niitä on todellakin tarpeeksi, joten uusia ei pahemmin kannata sen puolesta hankkia. Japanista tietenkin aion jotain ostaa, mutta se onkin aivan eri juttu se. Niin, olen siis pitänyt tässä jo useamman kuukauden ajan yllä eräänlaista ostolakkoa ja sen sijaan yrittänyt säästää rahaa matkustamiseen.

Päivän asu -kuvia tullaan silti varmasti näkemään tänäkin vuonna.

Jouluaaton asu:
samettimekko: Ebay
mokka-avokkaat: eBay
kaulakoru: M's World-nimisestä liikkeestä

Ja tarkoitus olisi postata aina välillä vähän kissajuttujakin, pitkästä aikaa. Pitäisi vain saada ensin otettua kivoja kuvia noista karvakavereistamme. Alla mallia näyttää jouluposeerauksellaan Nero.

Monorail-Nero approves